![]() |
|
Yliopiston tarjoama laaja sivistys on yleinen, mutta väärä käsitys. Tohtoriksi valmistuva osaa kyllä briljeerata akateemisilla termeillä, mutta häneltä voivat puuttua perustiedot maailmasta ja sen historiasta.
Tampereen yliopisto julistaa kouluttavansa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Laput silmillä putkitutkintonsa suorittava tyyppi oppii yliopistossa akateemisen kielipelin, siivun erikoistumisalueestaan ja taidon kirjoittaa kelvollisia tenttivastauksia.
Siitä on maailman ymmärtäminen kaukana.
Mistä ymmärrystä voi löytää, jos ei yliopistosta?
Kesällä kannattaa lähteä löytöretkelle kirjastoon. Tutkimusmatkailijan paras lähtöviiva on kirjahylly, jonka hän tavallisesti ohittaa. Kauppatieteilijälle tekee hyvää tutustua vaikkapa taidehistoriaan, kulttuurin tutkijalle evoluutiobiologiaan, ydinvoiman kannattajalle sitä vastustavaan materiaaliin - tai toisin päin!
Vieraisiin asioihin tutustuessa oppii ymmärtämään maailmaa taatusti paremmin kuin pelkkiä oman alan tenttikirjoja pänttäämällä tai samanmielisten tovereiden kaanonia kuuntelemalla. Oivalluksia syntyy, kun uskaltaa hylätä totunnaiset kuvionsa ja katsella maailmaa mukavuusalueensa ulkopuolelta.
Hyvä lähtölaukaus jokaiselle maailman ymmärtämisestä kiinnostuneelle on Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Teos kuvailee maapallon ja ihmisen kehityshistorian mukavassa muodossa.
Mielenkiintoisen perspektiivin ihmisyyteen tarjoavat Jussi Viitalan teokset, esimerkiksi Tieto-Finlandia ehdokkaana ollut Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen.
Mutta jos tahtoo ymmärtää maailmaa suuressa mittakaavassa, täytyy tutustua tähtitieteeseen. Universumin arvoitusten äärellä havaitsee pienuutensa ja ymmärtää, että ei ymmärrä. Alkupalaksi kelpaa nautiskella vaikkapa Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa.
Kaikesta kirjaviisaudesta huolimatta ainoa tapa oppia ymmärtämään elämää on lopulta kuitenkin elämä itse. Maailma on tavattoman mielenkiintoinen paikka, jota kannattaa tarkkailla uteliain silmin.
Opiskelijahintaista ruokaa syödessäni olen tutustunut hyvään juomaseuraan ja fiksuihin ihmisiin, joten olen tyytyväinen, että olen viettänyt aikaani Tampereen yliopistossa. Mutta kaiken, mitä maailmasta luulen ymmärtäväni, olen oppinut yliopistosta huolimatta - en sen ansiosta. Vika voi tietysti olla myös minussa.
Seppo Honkanen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Maisteri M.K. (02.08.10, kello 22:57)
Hyvä aihe.
Tuosta mukavuusalueen ulkopuolella vierailemisesta ja perspektiivin laajentamisesta tuli mieleeni erinäiset opiskeluaikojeni kesä- ja muut duunit.
Erityisesti nostaisin esille muutamat apumieskeikat rakennuksilla. Olen näin jälkikäteen - toimistotyön ei niin raskaassa ikeessä - pohtinut sitä fiilistä, joka eri raksoilla vallitsi. Pidin siitä, että paikkansa pystyi ns. lunastamaan olemalla ahkera ja suora. Miehiä ja naisia (joita heitäkin raksoilla oli enemmän kuin luulin) arvostettiin sen perusteella mitä tekivät. Lisäksi sellainen negatiivinen "nyhjää tyhjästä" -mussuttaminen oli melkolailla poissa. Sellaista vanhan liiton toimintaa, joka ehkä joskus tuntuu siisteissä sisätöissä (ml. opiskelu) unohtuneen.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen