Neds kertoo reseptin, jolla leivotaan skottirikollisia

Peter Mulan paljastaa kolmannessa elokuvassaan Neds reseptin, jolla rikollisia leivotaan. Skotlantilainen rikollinen 1970-luvun malliin valmistuu parhaiten epävakaalla perhetaustalla varustetusta nuoresta pojasta.

1. Alusta päähenkilö taikinaan. John (Conor McCarron, nuorena Greg Forrest) pursuaa pubertiteetissaan väkivaltaista energiaa. Mulan saavuttaa hienosti nuoruuden ristiriidan, jolloin kaikki on samaan aikaan mahdollista ja mahdotonta. Jonhin motiivit tekoihin sen sijaan selittyvät silti vain tapahtumien kautta, tunnetasolla päähenkilöön ei löydy tartuntapintaan.

2. Vaahdota joukkoon ympäristön paineet. Hierarkkisessa yhteiskunnassa pojasta kuoriutuu helposti järjestelmiä vastustava huligaani. Valtasuhteet ja rajojen ylitykset konkretisoituvat lukuisina rappusina ja siltojen ylityksinä.

3. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut sivuhenkilöt. Jonhin perheen kieroutuneissa suhteissa olisi enemmänkin ammennettavaa; nyt mielenkiintoisimmat hahmot jäävät taka-alalle keskityttäessä kuvaamaan jenginuorten päätöntä juoksentelua.

4. Anna kohota liinan alla. Kuvallinen kerronta kohoaa ajoittain säväyttäviin mittoihin: esimerkkeinä veitset käteen teipanneen henkilön vaeltaminen kaupungilla tai liimahallusinaatioiden aiheuttama Jeesuksen maan päälle tuleminen. Voimakkaimillaan elokuva on kuljettaessaan päähenkilöä tragikoomisiin tilanteisiin kuten kuntokouluun, kodittomien yhteislaulutuokioon ja kyseenalaiseen erityisopetukseen.

Parhaiten elokuva maistuisi varoittavana esimerkkinä murrosikään tuleville, mutta sen estää ikäraja. Muille katsojille saattaa kurkkuun jäädä ennalta-arvattavuudesta pettynyt maku.

Sanna-Kaisa Lähdeaho

**½

Neds (2010) , Ohjaaja: Peter Mullan, PääosAssa: Conor McCarron