Georgian viininviljelijät hylkäsivät Venäjän

Viininviljelijä Parnos kävelee rauhallisena viinipellollaan Kakhetin alueella Georgian itäosassa. Edellinen satokausi on päättynyt jo jonkin aikaa sitten, ja viinit ovat käymässä isoissa savisammioissa.

Parnos voisi olla huolissaan, mutta hiljaa pysyvä mies myhäilee vain tyytyväisenä.

Vielä 2000-luvun alussa suurin osa georgialaisesta viinistä vietiin Venäjälle, mutta Venäjän ja Georgian tulehtuneet välit panivat touhulle stopin: vuonna 2006, samoihin aikoihin kun kysymys Georgian alueella sijaitsevan Etelä-Ossetian autonomiasta alkoi kasvattaa Venäjän ja Georgian välistä jännitettä, Venäjä asetti tuontikiellon Georgian viineille.

Kieltoa perusteltiin terveyssyillä, vaikka sen uskottiin olevankin pitkälti poliittinen painostustoimi. Kielto oli vakava isku Georgian toimivalle viinibisnekselle, jonka perustana on vuosituhansia vanhat perinteet - koko viinintuotannon historian kun uskotaan alkaneen juuri Kakhetista.

Nyt Parnos on kuitenkin yksi niistä lukuisista viljelijöistä, joilla on varaa hymyyn: Georgian viinejä viedään menestyneesti yli neljäänkymmeneen eri maahan ympäri maailman. Jälleenkasvaneesta viinintuotannosta kaksi kolmasosaa menee vientiin, eikä vienti ole enää riippuvainen Venäjästä.

Georgiassa asuva amerikkalainen viinintuottaja John Wurdeman, joka on toiminut georgialaisen viinibisneksen keskiössä jo useita vuosia, uskoo vahvasti, että viennin kasvu on nimenomaan Venäjän kiellon ansiota.

Kielto on loppujen lopuksi toiminut itseään vastaan.

"Se on johtanut tilanteeseen, jossa georgialaisten viinintuottajien on ollut pakko miettiä markkinoita. Massatuotanto on hävinnyt, ja vain parhaimmat viinit ovat selvinneet", Wurdeman sanoo.

Georgiassa kiellon uskotaan saavan viimein päätöksensä, kun viime lokakuisissa parlamenttivaaleissa valtaan astui Bizdani Ivanišvilin johtama venäläismielinen hallitus vastapainoksi Euroopan suuntaan kurkottelevalle presidentti Mikail Saakašvilille.

Venäjän apulaisulkoministeri Andrej Denisov väläytti julkisesti ilmoille mahdollisuuden, että georgialaiset viinit "voisivat pian olla taas venäläisten markettien hyllyillä".

Monet georgialaiset viinintuottajat ovat kuitenkin ehtineet jo asettua koko asian ulkopuolelle, eikä heitä kiinnosta, poistuuko kielto vai ei.

"Vihaan politiikkaa. Toki moskovalaiset ystäväni olisivat iloisia, jos saisivat ostaa georgialaista viiniä, mutta mielestäni koko asia ei ole edes tärkeä", viinintuottaja Nikolaz Antadze toteaa tbilisiläisessä viinibaarissa.

Antadze on tyypillinen esimerkki georgialaisesta viinin pientuottajasta, joka on tuontikiellon jälkeen etsinyt markkinansa muualta, kuten esimerkiksi Euroopasta.
Pientuottajien viinit ovatkin saaneet jalansijaa esimerkiksi Keski-Euroopassa. Nämä viinit ovat kysyttyjä muun muassa monissa Pariisin, Lontoon ja Tokion huippuravintoloissa, ja toisaalta myös esimerkiksi modernin kulinarismin nousumaissa kuten Norjassa ja Tanskassa.

Samaan aikaan kun georgialaisen viinin suosio on kasvanut Euroopassa ja muualla maailmassa, myös viinimatkailu etenkin itäisen Georgian Kakhetin alueelle on lisääntynyt. Tällä hetkellä kymmenet georgialaiset pienet matkatoimistot järjestävät turisteille kilvan arvokkaita matkoja alueelle.
Georgialaiset ovat alkaneet viimein hyödyntää arvokasta pääomaansa, viinin historian juuria.

Ja se onkin yksi syy, miksi Venäjä ei georgialaisia viinintuottajia enää kiinnosta.

"Venäjällä on kahdet markkinat: halpaa bulkkiviiniä massoille ja laatuviiniä harvalle joukolle. Toki isoille teollisille viinintuottajille Venäjä olisi elintärkeä kohde, mutta tuontikiellon päättyminen johtaisi keskinkertaisen georgialaisen viinin vyörymiseen markkinoille", John Wurdeman toteaa.

Tuontikielto

Ennen Venäjän vuonna 2006 asettamaa viinin tuontikieltoa Georgiassa tuotettiin viiniä vuosittain noin 50 miljoonaa pulloa. Vientiviinistä 80 prosenttia suuntautui Venäjälle.
Kiellon jälkeen vuosituotanto putosi rajusti ja ja kipusi sittemmin reilun 15 miljoonan pullon tuntumaan.
Vuonna 2011 georgialaista viiniä vietiin ulkomaan markkinoille yli 10 miljoonaa pulloa, reiluun neljäänkymmeneen eri maahan.
Georgialaisen viinin tuonti Venäjän markkinoille on edelleen kielletty.

"Luonnonmukaisuuden pitäisi olla oletusarvo"

Ylösalaisin kääntyneessä markkinatilanteessa niin kutsutut luonnolliset viinit ovat nousseet olennaiseen rooliin Georgian viiniympyröissä.

Ne on toteutettu luonnonmukaisin menetelmin, mutta oleellista georgialaisten luonnollisten viinien filosofiassa on se, että niille ei haeta virallista luomusertifikaattia. Tällä halutaan esimerkiksi välttää niin kutsutun "viranomaisluomun" standardisoivaa sivuvaikutusta.

"Kaiken viinin pitäisi oletusarvoisesti olla luonnollista viiniä", viinintuottaja Solomon Tsaiskhvili toteaa.

Georgialaiset viinintuottajat korostavat, että luonnollisissa viineissä on oleellista viinin ominaisuuksien syntyminen luonnonmukaisessa, käsityönä hoidetussa viinitarhauksessa.

Esimerkiksi sateet ja kuivat kaudet vaikuttavat viinirypäleiden sokerimäärään ja näin ollen lopullisen viinin alkoholiprosenttiin.

"Luonnollisiin viineihin ei lisätä mitään, eikä niistä oteta mitään pois. Jos työ viinitarhassa on tehty hyvin, viininvalmistamoon ei pitäisi jäädä juurikaan tekemistä", Tsaiskhvili sanoo.

Kalle Heino, teksti & kuva