Uivan kaupungin virkamiehet

Risteilyalus on yhteiskunta pienoiskoossa. Me vieraat osallistumme yhteiskunnan toimintaan kuluttajina. Laivalta löytyvät myös vastineet päälliköille, poliiseille, palokunnalle ja terveydenhuollolle. Perusinfrastruktuuriakin huolletaan. Keitä nämä hiljaiset uivan kaupungin virkamiehet ovat? Aviisi kurkisti Silja Serenaden kannen alle.

Työympäristönä risteilyalus on varsin poikkeuksellinen.

"Tyypillinen työrupeama on 8 ja 8 tai 10 ja 10", keittiömestari Seppo Lindholm kertoo tarkoittaen rytmiä, jossa ollaan 8 tai 10 päivää töissä ja sen jälkeen yhtä monta maissa. Laivassa on tuplamiehistö. Kun toinen on maissa, huhkii toinen hommia merellä.

Vuorossa ollessa työtä myös tehdään. Päivät voivat venyä yli kymmentuntisiksi. Iltasella ei rupeaman jälkeen jaksa enää lähteä riekkumaan, vaan univormu vaihtuu saman tien pyjamaan.

"Normaali työpäiväni alkaa aamulla kahdeksalta. Iltapäivällä yritän pitää taukoa vähän päivästä riippuen. Lopettelen illalla yhdeksän jälkeen, kun yöpurseri tulee vuoroon", hotellipäällikkönä Serenadella työskentelevä Hanna Tamminen kertoo. "Reipas työrytmi sopii minulle. Töihinhän tänne on tultu."

Erikoinen työrytmi vaatii joustoa perheeltä. Tammisen kohdalla tilanne on sikäli erikoinen, että myös hänen puolisonsa on töissä Serenadella.

"Emme hae aina ihan samoja vuoroja, sillä on hyvä olla vähän omaa aikaa. Hän tulee yleensä töihin, kun minä olen ollut täällä jo pari päivää."

Yksityisyys on laivalla suhteellista. Jos työkaverin naama alkaa sapettaa, sitä ei pääse kovin pitkälle pakoon. Serenadella työparilla on sentään yksityishytti, jota toinen asuttaa kollegan ollessa maissa. Kaikilla laivoilla ei saa edes omaa hyttiä.

"Täällä pitää pystyä sopeutumaan joukkoon. Tämä on niin pieni ympäristö ja me kaikki tunnemme toisemme", sairaanhoitaja Solveig Skinnars kertoo laivatyöntekijän arjesta.

Hyvät unenlahjat ovat edellytys laivassa viihtymiselle. Hyttinaapurin kuorsauksen lisäksi laiva nitisee, natisee ja paukkuu.

"Välillä varashälyttimet laukeavat autokannella laivan täristessä. Viime työvuorossa hyttini kirjoituspöydän laatikot ryskyivät pari tuntia auki-kiinni auki-kiinni laivan keinuessa. Silloin vähän kiristeli hermoja, mutta siitäkin selvittiin", nauraa Tamminen.

Kaikesta huolimatta vaihtuvuus työntekijöiden keskuudessa on vähäistä. Ne, joille työrytmi ei sovi, lopettavat heti alkuunsa. Muut jäävät yleensä pidemmäksi aikaa. Tamminen aloitti laivauransa harrastuksensa kautta, tanssijana. Myöhemmin hän tuurasi ohjelmatoimistojen kautta risteilypäälliköitä ja esiintyi muumina, kouluttautui tiedottajaksi ja päätyi myyntipuolen kautta hotellipäälliköksi. Lindholm tuli laivakokiksi 90-luvun alussa

"Tuttu keittiöpäällikkö houkutteli merille, ja lähdin vähän kokeilemaan, miltä se tuntuu. Jollain tavalla tämä vei mukanaan. Kahdeksan päivää vapaata on iso houkutin. Myös palkat olivat aikaisemmin kilpailukykyisiä, mutta enää eroa maihin ei juuri ole", Lindholm suree.

Myös muut haastateltavat tunnistavat tarinan. Laivalle on harvoin hakemalla haettu, vaan sinne on päädytty jo töissä olevan tutun kautta. Päällystö kouluttautuu alalle, mutta muut ovat sattuman kautta saapuneet risteilyalukselle töihin. Työympäristö ja -yhteisö ovat imaisseet sisäänsä, ja laivaan jääneet ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Vain sairaanhoitaja Skinnars empii.

"Laiva on ollut erittäin kiva ja haastava työpaikka. Mutta kyllä minä olen hyvin väsynyt pitkän työrupeaman päätteeksi. Tämä työ käy nuorille paremmin", huokaa vuoden päästä eläkkeelle jäävä Skinnars. "Mutta onneksi työkavereiden kanssa messissä nauraminen auttaa jaksamaan!"

Voisi kuvitella, että kymmenen päivän työputken jälkeen laivan käytävillä jatkuva ikuinen vappukarnevaali alkaisi ärsyttää. Kukaan työntekijöistä ei sitä kuitenkaan myönnä, vaikka humalaisista koituukin välillä hankaluuksia.

"Ihmiset tulevat tänne pitämään hauskaa. Siksi me täällä olemme. Joskus tosin lapsiperheitä käy sääliksi, jos naapurihytissä ei ymmärretä, että toinen haluaa nukkua", Tamminen pohtii.

"Tykkäsin infossakin tehdä yövuoroa, enkä saanut riitaa aikaiseksi. Se on myös omasta asenteesta kiinni."

Entä mitä juhlintamahdollisuuksien varmistajat itse tekevät vapaa-aikanaan? Eivät ainakaan ole kovin innokkaina lähdössä risteilylle. Kukapa haluasi 10 päivän työputken jälkeen lähteä rentoutumaan työpaikalleen?

Tamminen tulee hetken pohdittuaan toisiin ajatuksiin.

"Olin katsomassa, kun Suomessa rakennettu luksusristeilijä Allure of the Seas lähti Turusta. Karibian risteilylle olisi hieno lähteä ihan vain katsomaan meininkiä, joka on kuitenkin niin erilaista ja paljon isompaa."

Risteilylle olisi päästävä, siis ihan ammatillisessa mielessä.

Komentosilta

Komentosillan ikkunoista siintää sinisen meren sijasta harmaa Tukholma. Näkymä safety-perämies Perttu Federleyn toimiston ikkunasta on yleensä hieman merellisempi.

"Safety-perämies vastaa turva-asioista. Koulutan miehistöä ja pidän harjoituksia", Federley kertoo tehtävistään.

Samalla hän on ajamassa Tukholman reitin luotsikirjaa. Sillä hän saa oikeuden ajaa laivaa väylällä. Kokeeseen opiskellaan vähintään puoli vuotta, ja siinä on kunnon ajokokeen tapaan teoriaosuus ja inssi, joka ajetaan paikallisen luotsin valvovan silmän alla.

Manuaaliohjauksen hallitseminen on tärkeää, vaikka nykyään laivaa ohjaa suurimman osan matkasta autopilotti. Miehistöä tarvitaan varmistamaan autopilotin toiminta, ja tiukoissa paikoissa he saattavat joutua myös itse puikkoihin. 15 hengen kansiryhmästä päivystää aina vähintään kaksi, saaristossa kolme. Satamaan laivan ajaa päällikkö. Häntä ei kutsuta kapteeniksi, koska kaikilla perämiehillä on merikapteenin koulutus.

Komentosillalla noudatetaan normaalia miehistökiertoa, eli ollaan 10 päivää töissä ja 10 vapaalla. Vasta pari kuukautta sitten laivalle tullut Federlay on joutunut totuttelemaan outoon rytmiin, mutta ei niin päin kuin luulisi.

"Olin aikaisemmin töissä autoja maailman merillä kuljettavalla lautalla. Siellä oltiin töissä 10 viikkoa ja saman verran vapaalla, joten tämä kierto tuntuu todella nopealta."

Konehuone

Jos komentosilta on laivan aivot, konehuoneesta löytyy sen sydän. Tavalliselta matkustajalta piilotettu konehalli kätkee sisäänsä valtavan määrän mekaniikkaa. Tämä on konepäällikkö Markku Rantasen valtakunta.

Hänen hallinnointialueensa on meluisa ja näyttää lähinnä sukellusveneeltä. Koneiden ärjyntä on huumaavaa, vaikka olemmekin satamassa. Ero kiilteleviin yleisöalueisiin on huomattava. Öljyä on joka paikassa, ja sitä kuluukin voiteluun noin seitsemän tankkiautollista vuodessa.

Konehuone on laivan tärkein osa. Jos toiminta täällä lakkaa, pysähtyy laivalla kaikki muukin. Tämän takia konehuone ja tarkkaamo ovat miehitettyjä ympäri vuorokauden.

"Me tuotamme voiman moottoreille ja sähköt koko laivalle. Myös vessan vetämiseen tarvittava alipaine pyöritellään täällä", Rantanen kertoo osoitellen valtavaa löyhkäävää metallisäiliötä.

Konehuoneen miehistö on myös laivan palokunta. Isoja onnettomuuksia ei Rantanen ole joutunut todistamaan, pikkupaloja kylläkin. Vaahtosammuttimia väärinkäyttäviä humalaisia sankareita sattuu vastaan aina silloin tällöin.

"Tulipalo laivalla on valtava riski. Siksi meillä on herkät laitteet. Ne voivat reagoida tupakansavuun tai jopa vesihöyryyn", Rantanen valistaa ja kehottaa pitämään oven kiinni suihkussa käydessä.

Terveyskeskus

Terveydenhuollosta Serenadella vastaa sairaanhoitaja Solveig Skinnars. Hän on kiertänyt laivoilla jo yli kaksikymmentä vuotta, joista viimeiset kymmenen Siljalla. Hänen päätehtävä on huolehtia henkilökunnan terveydestä.

"Mutta usein asiakkaat vievät enemmän aikaa", Skinnars kertoo.

Lääkäriä laivalla ei ole, vaan laivalla työskennellään terveydenhoitajan koulutuksella. Vastuu merellä on normaalia suurempi. Sairastapauksia sattuu joka lähtöön, ja Skinnarsin on pystyttävä aloittamaan hoito välittömästi. Laivan hoitotilat ovat rajalliset, ja vakavasti sairastunut potilas pyritään evakuoimaan helikopterilla.

"Aina helikopteri ei kuitenkaan pääse laskeutumaan kovan tuulen tai merenkäynnin takia. Kerran jouduin hoitamaan potilasta, joka oli saanut sydäninfarktin. Helikopteri yritti laskeutua kolme kertaa, muta ei onnistunut. Potilasta piti hoitaa Maarianhaminaan saakka, mutta hän selvisi hyvin", Skinnars kertoo.

Työ on raskasta, koska vastuu painaa. Kuolemantapauksiakin on joskus sattunut, ja ihmiset hyppäävät laidan yli myös tarkoituksella. Toisaalta Skinnars muistuttaa, että laivan päälliköllä vastuuta vasta onkin.

"Yhteistyö päälliköiden kanssa pelaa hyvin. He tietävät, että jos meiltä tulee hälytys, on tosi kyseessä", Skinnars kehuu työyhteisön luottamusta.

Keittiö

Laivan buffet on klassinen osa risteilyelämystä. Lihapullien saatavuuden Serenadella varmistaa keittiömestari Seppo Lindholm. Lisäksi hänen ja toisen keittiömestarin vastuulla on seitsemän muun ruokaravintolan henkilökunta, yhteensä 30-43 henkeä päivästä riippuen. Keittiömestareiden esimiehenä on vielä keittiöpäällikkö.

"Laivan keittiössä työskentelyssä on omat erikoisuutensa, kuten tavaran rajattu saatavuus ja annosten pitkät kuljetusmatkat", Lindholm kertoo.

"Meillä on uusi ja hyvä Sara La Fountainin suunnittelema menu, mutta kyllä siitä huomaa, että se ei ole laivakokin suunnittelema."

Laivan laajasta ravintolatarjonnasta jokainen löytää syötävää. Ravintoloita kehitetään erilaisilla konsepteilla. Buffet on laivan ruokapaikoista perinteisin.

"Osa tavarasta buffetissa on must, kuten graavilohet ja savulohet. Ruotsalaiset kysyvät aina Janssonin kiusausta, jota ei tällä hetkellä ole", Lindholm kertoo.

"Jos tekee suuria muutoksia, tulee heti palautetta. Tosin viime vuosina asiakaskunnan nuorentuessa tilanne on muuttunut, ja olemmekin laajentaneet Tex Mex -pöydällä", Lindholm kertoo.

Menut tehdään yleensä yhteistyössä keittiömestareiden ja päällikön kesken. Myös vuodenajat ja erilaiset teemat määrittelevät tarjottavia ruokia.

Hytit

Serenaden 986 hyttiä eivät puhdistu itsestään. Niiden ja muiden yleisten alueiden kunnossapidosta vastaa hotellipäällikkö Hanna Tamminen. Merillä hänellä on reilut parikymmentä alaista, mutta varsinainen hulabaloo alkaa laiva saapuessa satamaan, kun sinne hyökkää 50-70 hengen siivousryhmä.

"Meillä on viisi tuntia aikaa siivota laiva. Viikonloppuisin väkeä on paljon, ja saatamme joutua siivoamaan 800 hyttiä maissa ollessamme", Tamminen valottaa operaatioita.

Infotiski on myös laivan hätäkeskus. Yhteyden saa laivan puhelimella. Myös kylmätilojen loukkuhälytys ja terveydenhoitajan hälytintiedot tulevat tiskille.

"Suurin osa hälytyksistä on vääriä, mutta soitamme aina perään. Jos hytistä ei vastata, lähetämme järjestysmiehet tarkistamaan tilanteen", Tamminen kertoo toimintatavoista.

Karnevaalitunnelmissa liikkuvien ihmisten luulisi saavan aikaan melkoisesti sotkua. Tammisen mukaan yleensä kyse on vain roskasta.

"Mutta kyllä näitä paikkojen rikkomisiakin silloin tällöin tapahtuu. Karuin kokemus oli, kun eräässä kokoushytissä oli rikottu tuoleja ja verhoja. Punaviiniä oli roiskittu ympäri seiniä, ja keskellä pöytää makasi matkapuhelin oksennuslammikossa."

Mutta miksi ihmeessä laivalle on valittu lattiamateriaaliksi vaikeasti puhdistettava kokolattiamatto?

"Äänieristyksen takia. Koetapa kävellä korkokengillä muovimatolla."

Kelluva kylä

Silja Serenade

Matkustajamäärä: 2 852

Henkilökuntaa enimmillään: 214

Hyttejä: 986

Henkilöautoja: 395

Valmistusvuosi: 1990

Telakka: Masa-Yards, Turku

Rakennushinta: noin 1 000 miljoonaa markkaa (noin 168 miljoonaa euroa)

Kotisatama: Maarianhamina

Ulottuvuudet:

Pituus: 203 metriä

Leveys: 31,5 metriä

Syväys: 7,1 metriä

Korkeus merenpinnasta: 52,4 metriä

Sisätilojen kokonaispinta-ala: 56 950 neliömetriä

Julkisten tilojen pinta-ala: 13 700 neliömetriä

Matkalla Helsingistä Tukholmaan polttoainetta kuluu vauhdista ja tuuliolosuhteista riippuen noin 43 tonnia. Täysillä tankeilla voidaan ajaa Tanskan salmien kautta Panamaan ja siitä edelleen Vancouveriin (noin 9 000 merimailia).

Kuukaudessa Serenadella kuluu noin 14 000 rullaa WC-paperia, 4 500 litraa saippuaa ja 50 000 lakanasettiä.

Kuukaudessa laivan ravintoloissa kuluu noin 3 150 kiloa lihapullia, 7 000 kiloa perunaa, 2 700 kiloa tomaattia, 350 kiloa tuoretta hummeria ja 4 000 litraa maitoa.

Olutta kuluu ravintoloissa 65 710 litraa.

Juho-Matti Paavola,
teksti & kuvat