Kolumni: Nyt puhuu opettaja

Opiskelija lähestyy opettajaansa yhä useammin sähköpostitse, on sitten kyse ilmoitusluonteisesta asiasta tai jonkin asian sopimisesta. Ilmoitusasioissa sähköposti usein toimiikin mainiosti, vallankin, jos ilmoitusta ei tarvitse kuitata saaduksi.

Piankos ilmoituksen lukaisee, jos sattuu olemaan koneen äärellä. Tämä sattuminen ei kuitenkaan ole opettajalehtorilla yleistä. Päivät päästään lehtori hoitelee opetustunteja pitkin kampusta. Koneelle ehtii usein vasta työpäivän päätteeksi - ja silloin saattaa olla jo myöhäistä.

Sen sijaan kaikenlainen sopiminen, järjesteleminen ja neuvonpito vaativat postin pompottelua edestakaisin eivätkä siksi sovi sähköpostin välityksellä hoidettaviksi. Sähköpostiviestintä voisi olla lähes reaaliaikaista, mutta ei useinkaan kuitenkaan ole.

Saattaa kulua päiviä, joskus jopa viikkoja, ennen kuin asiat saadaan reilaan. Kaikkia ei kai saada sähköpostitse koskaan. Sekin kannattaa muistaa, että posti voi hautautua jonnekin koneen uumeniin vaikkapa sen valtavan postiliikenteen takia, joka nykyisin itse kunkin postille löytää, tai jostain muusta syystä.

Sähköpostiksi kirjoitetun viestin tulee toisinaan lähettäneeksi matkaan liian nopeasti. Yksi painallus vie viestin vastaanottajalle ? kuoren voi sentään repäistä auki ja sanavalintojaan voi vielä korjailla. Kirjoittamisen helppous ja nopeus muokkaavat sähköpostin kieltä aiempaa rennompaan ja lyhyempään suuntaan, mikä ei välttämättä aina ole kirjoittajalle etu. Lisäksi äkkinäisyys ja lyhyys saattavat aiheuttaa viestiin kielteisen sävyn, vaikkei siihen sellaista ollut tarkoitettukaan.

Ymmärtämisen varmistamiseksi on kirjoittajan hyvä miettiä, karsiako viestistä pois lyhenteet, slangisanat ja tahalliset "väärinkirjoittamiset" sekä kaikenlaiset graafiset viestimiskeinot. Vastaviestin ymmärtämiseen vaikuttaa sekin, onko viestiin liitetty se alkuperäinen.

Ennen muinoin opiskelijat kävivät asioimassa vastaanottoaikana tai hoitivat asian puhelimitse, ja tärkeät kirjalliset asiat ilmestyivät työpöydän kulmalle vahtimestarien kuljettamissa ruskeissa kirjekuorissa. Nyt joutuu valitsemaan lähettäjän ja otsikon perusteella tärkeät asiat ja ne asiat, jotka saattavat vaatia reagointia. Siis pois yhäti kasvavasta sähköpostiliikenteestä ja takaisin kasvokkainen tai ainakin korvakkainen viestiminen!

Niin, ja takaisin myös ilmoitustaulujen käyttö!

Sirkka Wahlstén
journalistisen kielen lehtori