Ei yksinäinen unta saa

Vuoden nuori taitelija 2013

Jarno Vesala

25.5.-11.8.2013

Tampereen taidemuseo

"Mie menen katsomaan muumeja", museoseuralaiseni ilmoittaa tovin kuluttua Jarno Vesalan näyttelyssä. Kuulemma teokset ahdistavat sen verran, että on syytä paeta alakerran Muumimuseoon.

Vuoden nuori taiteilija 2013 -titteliä kantavan Vesalan näyttely koostuu installaatioista, joihin on yhdistetty ääntä ja videota. Omaäänisen taiteilijan näyttelyssä juoksentelee yllättäviä varjoja, ja hämärä valaistus luo aavemaisen tunnelman. Osa Vesalan töistä on mahdolllista nähdä vain nyt Tampereen Taidemuseon näyttelyssä. Isokokoisia ja moniosaisia teoksia ei ole mahdollista säilyttää sellaisenaan.

Ihmismäisiä veistoksia on monessa Vesalan teoksessa. Ne tuntuvat siinä määrin aidoilta, että teoskyltistä on käytävä tarkistamassa, onko kyseessä oikea ihminen, vai veistos.

Yhteensä 14 teosta sisältävässä näyttelyssä Vesala liikuttaa katsojaa tunnetilasta toiseen. Itku pitkästä ilosta -teoksessa (2006) katsoja saattaa aluksi pelästyä nurkassa selin seisovaa miestä, mutta pian kuuluva heikko itku muuttaa tunteen kiusaantuneisuudeksi ja pelon tarpeeksi lohduttaa.

Toisinaan pelottavilta tuntuvat teokset taipuvat myös koomisen leikkisiksi. Katsojasta riippuen Siellä-teoksen (2009) voi nähdä trampoliinin mahaplätsinä tai kaivoon putoamisena. Sininen uni -teos (2008) puolestaan nojaa samannimiseen lastenlauluun. Teoksessa konkretisoituu laulun sanoitus, jossa Nukku-Matti saapuu valojen sammuttua hiipien kaapin taakse seisomaan. Teoksessa joukko valkoisilla lakanoilla peitettyjä veistoksia laulaa tunnettua laulua. Ehkäpä lapsi voisi kuvitella laulun tämän näköiseksi?

*****

Sanna-Kaisa Lähdeaho