Se on jannusta kii, huutaako tyttö hii

Filosofi Uuno Turhapuron mukaan rupsahtaminen on naistentauti. Vaikka hän onkin laukonut monia elämänviisauksia, tässä asiassa hän erehtyy: myös miesrokkarit rupsahtavat vääjäämättä.

Mietitään vaikka kasarisuosikkeja. Eipä vedä pöhöttynyt Neumann enää teinityttöjä eturiviin kiljumaan keuhkojaan pihalle. Tai vielä vähemmän Andy McCoy, jonka hiuspehkokin on huhun mukaan kaupanhyllyltä.

Kehumista ei ole 90-luvun ihq-rokkareissakaan. Esimerkiksi Tehiksen ihana käkkäräpää Otto leikkii nykyään runopoikaa ja verhoaa pehkonsa myssyn alle.

The Rasmus on sentään se säännön vahvistava poikkeus. Mutta näin vain siksi, että babyface Laurin on täytynyt löytää nuoruudenlähde.

Viime vuosina teinityttöjen seinille ilmestyneet manserokkarit ovat vielä voimissaan. Mutta pian tulee sekin aika, kun meikit ja hiuslakka eivät enää pelasta Negativen Jonnea tai Lovexin Torsti "Theon" Mäkistä.

Kun tämä päivä koittaa, saattavat samalla loppua Ryanairin lennot Tampereelle. Koneet kun täyttyvät tätä nykyä keskieurooppalaisista Jonne-höperöistä.

Onneksi ihqtuksen tulevaisuus on taattu. Kiitos siitä Asko Kalloselle, jonka luomus Sturm Und Drang paistattelee vielä muutaman vuoden teinihysterian aallonharjalla. Ja kun viehätys hiipuu viimeistään poikien intti-iän koittaessa, uuttakin on jo tiedossa.

Pankaapa muistiin Ra. Bändi koostuu kolmesta pian yläasteelle siirtyvästä jätkästä, jotka tekevät ikäisikseen hämmästyttävän hyviä biisejä - ja näyttävät Hansonin veljeksiltä.

Olli Koikkalainen, teksti ja kuva