Tohtorin opetukset

Hunter S. Thompson: Pelon valtakunta. Sammakko 2006. Suomentanut Markku Into.

Hunter Stockton Thompson poistui keskuudestamme Hemingwayn tapaan, ampumalla itseään päähän eläkeiän kynnyksellä.

Hän ihmetteli toistuvasti teksteissään, että oli ylipäätään selvinnyt 27 ikävuoden yli. Samaa päivittelivät varmasti monet muutkin. High Times -lehden toimittaja Richard Stratton on eräässä artikkelissaan todennut, että Tri Thompson oli "eräänlaisessa psykofysiologisen armon tilassa, koska hän on kaikki nämä vuodet pysynyt rehellisenä itseään kohtaan."

On epätodennäköistä, että masennus tai epätoivo olisi ajanut hänet itsemurhaan. En usko sitä, eivätkä usko hänen läheisetkään. Todennäköisesti hänellä oli tylsää. Hän ei sietänyt tylsistymistä.

Kingdom of Fear on Tohtori Thompsonin epävirallinen ja sirpaleinen muistelmateos. Se julkaistiin reilu vuosi ennen kirjailijan kuolemaa. Suitsutettu tilinpäätös sisältää artikkeleita ja kuvia Tohtorin arkistoista, hersyviä muisteloita, ilkeitä profetioita ja pahojen huorien metkuja. Kyseessä on megawatin tälli ja vuoden kirjatapaus, ainakin uhkarohkeaa perseellepotkua kaipaaville toimittajille. U-tirehtööri Markku Inton ronski suomennos sähköistää Thompsonin tekstit kolmanteen potenssiin.

Pelon valtakunta alkaa Thompsonin lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista. Tohtori muistelee kirjailijan ja toimittajan uran alkuvaiheita suurella kaiholla ja ihmetyksellä. Eepoksen edetessä kronologia ja loogiset yhteydet sekoittuvat poliittisen pornografiseen, huumeiseen ja sokkeloiseen kerrontaan. Oikeussyytteet kukkivat, veri virtaa ja kirjoituskone räkättää.

Kaikki alkaa postilaatikosta. Hunter kaataa valtion postilaatikon kiihdyttävän koulubussin eteen ja pakenee paikalta. Hän joutuu ensimmäistä kertaa elämässään kasvokkain FBI:n miesten kanssa, jotka painostavat häntä tunnustamaan. Thompson on yhdeksänvuotias. Hän selättää syyttäjät yhdellä kysymyksellä: "Keitä todistajia?" Agentteja ei enää nähdä.

Nuori toimittaja saa kuitenkin huomata, että agentit eivät lopu. Heitä on paljon, heillä on juuri tarvittava määrä älyä ja enemmän tuomiovaltaa kuin laki sallii. Valitettavasti Thompson osaa lain ja retoriikan kielen hyvin perusteellisesti ja iskee syytökset viranomaisten kurkkuun. Kaadetun postilaatikon tapaus toistuu Tohtorin aikuisiällä vakavina variaatioina kerta toisensa jälkeen.


Parhaat laitumet ovat lain ulkopuolella

Thompsonilla oli geeneissään syvä inho ja pelko ulkokultaista "kunnollisuutta" kohtaan. Se, mitä useimmat pitävät suoraselkäisyytenä ja rehellisyytenä oli hänestä kammottavaa tai vähintään epäilyttävää ja hän vierasti sitä lähes neuroottisesti kuolemaansa asti. Paranoia amerikkalaista kaksinaamaisuutta kohtaan heijastuu jokaisen hänen kirjansa lähes jokaiselta sivulta. Niin synkkää kuin se onkin, pelko osuu maaliinsa ja valtaa myös lukijan.

Pelon valtakunnassa Thompson ruotii sheriffiehdokkuuttaan jälkiviisailla mutta hersyvän hauskoilla sivalluksilla. Tohtori pyrki Aspenin sheriffiksi vuonna 1970 sloganilla Freak Power. Thompson oli anarkistinen sosialisti ja kiivas Nixonin vastustaja. Hän kampanjoi huumeiden ja poliittisen vapauden puolesta. Vielä viimeisenä vaalipäivänä hän näytti voittavan äänestyksen.

Viime hetkellä panikoituneet sikaniskat toivat vanhuksia ja vammaisia pyörätuoleissa ja paareilla äänestyspaikoille, ettei törkyinen meskaliiniehdokas vain voittaisi. Thompson jäi kakkoseksi vain 400 äänellä.

Thompson kirjoittaa: "Aspenin opetus oli se, että jos Â’toimii systeemin sisälläÂ’, on helvetti soikoon parempi voittaa - koska Â’systeemilläÂ’ on sisäänrakennettu nitistysmekanismi epäonnistuneita haastajia varten."


Tohtorin testamentti

Tohtori Thompson osoitti elämäntyöllään, että on mahdollista antaa itsensä täysivaltaisesti journalismille palvelematta kuitenkaan mitään salakavalaa systeemiä, palvelematta ylipäätään mitään muuta paitsi puhdasta totuutta ja oikeutta, sekoittaa syvään juurtuneita lehtityön tottumuksia kirjavan-narkoottisella raportoinnilla. Tohtori toimi systeemin ulkopuolella ja nautti siitä.

Thompson määritteli myös "jutun kärjen" ja journalistisen kirjoittamisen kokonaan uudelleen. Hänen raporttejaan ei voi arvioida perinteisen journalismin kriteereillä, sillä hallusinatorinen paisuttelu, vahva henkilökohtainen kerronta, pelko, inho, rikollinen käyttäytyminen ja röyhkeä takahuoneisiin tunkeutuminen antavat jutuille varsin erityistä lisähehkua. Tyyliä ovat monet yrittäneet tökerösti kopioida.

Pelon valtakunta ei suinkaan ole viimeinen naula Tohtorin arkussa. Hänestä ollaan filmaamassa jo kolmatta elokuvaa The Rhum Diary, jonka on määrä ilmestyä 2008. Thompsonin pitkäaikainen ystävä ja hovikuvittaja Ralph Steadman on julkaissut muistelmakirjan The JokeÂ’s Over. Kirja on terapiaa iskusta, joka tulee, kun ystävä ja työkumppani 35 vuoden ajalta lähtee varoittamatta viimeiselle tripilleen.

Tiedän tiedän, näitä samoja adjektiiveja jauhetaan tiettyjen heppujen yhteydessä aina kyllästymiseen asti, mutta sanon kuitenkin: Pelon valtakunta on aivan hillitön ekstaattinen Timantti, ilmestyskirja, joka kertoo erään valtiomahdin eilisestä ja huomisesta, sodasta ja pelosta paremmin kuin mikään "sisäpiirin informaatiolla" koreileva sisäsiisti dokumentti.

G-sanan jätän kuitenkin sanomatta.

Jantso Jokelin




Hunter S. Thompson

- Syntyi 1937 Louisvillessä, Kentuckyssa.

- Teki uransa toimittajana ja kirjailijana vahvojen huumeiden säestyksellä.

- Loi omintakeisen kirjoitustyylin, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat.

- Teki itsemurhan farmillaan Woody Creekissä, Coloradossa 2005.