Say after me, "rautatieasema"

"Saavuin Tampereelle joulukuun lopulla. Oli yö, eikä taksikuski ymmärtänyt minua, kun yritin sanoa hänelle englanniksi, että haluan rautatieasemalle. Näytin hänelle karttaa, ja hän sanoi Â’rautatieasema! Say after me: rautatieasemaÂ’. Olin lentänyt 18 tuntia Meksikosta, oli yö ja kylmä ja opettelin ensimmäisen sanani suomea.

Täytyy myöntää, että mietin hetken, mihin olen tullut. Kun pääsin tutorini luokse nukkumaan, maailma näytti aamulla jo paljon paremmalta.

Alun perin halusin Japaniin. Sitten selvisi, että sitä ennen pitää opiskella kaksi vuotta japania, joten se siitä sitten.

Halusin opiskella englanniksi, mutta koska Monterrey on lähellä USA:n rajaa, en halunnut mennä vaihtoon Yhdysvaltoihin. Opinto-ohjaajani ehdotti minulle Suomea ja näytti minulle kartasta, missä Suomi on. Minun piti hetki harkita asiaa.

Olen opiskellut yhteiskuntatieteitä ja tiedotusoppia. Uskon, että saan paljon kursseja hyväksiluettua. Suomea on vaikea kuvailla sellaisille, jotka eivät ole käyneet täällä. Täytyy ehkä sanoa kyselijöille, että heidän on nähtävä tämä maa itse, jotta he ymmärtävät, minkälainen paikka tämä on."

Rebeca Turriza, Meksiko (kuvassa)

"Kun näin opiskelija-asuntoni Lukonmäessä, teki mieli hirttäytyä, mutta lopulta koti-ikävä hellitti.

Tulin Suomeen, koska halusin mahdollisimman kauas Espanjasta. Odotin, että täällä olisi kylmempää. Olen palellut vähemmän kuin Espanjassa, koska siellä taloissa ei ole lämmitystä.

Yllättävintä Tampereella opiskelussa oli se, että tietojenkäsittelytieteiden opinnoissa keskitytään enemmän alan filosofiseen puoleen, eikä koneella tekemiseen. "

Eduardo Garcia Verdugo, Espanja

"Opintosuunnitelmani hyväksyttiin kotiyliopistossani etukäteen, joten minun ei tarvitse huolehtia opintopisteistä.

En tiennyt Suomesta juuri mitään. Tentteihin sain tutulta neuvon: Â’kirjoita paperiin, että olet Erasmuksesta, ja pääset varmasti läpi.Â’

Vaikka vaihdon akateeminen anti on jäänyt köyhäksi, olen oppinut englantia ja tavannut paljon uusia ihmisiä."

Benjamin Laurent, Ranska

"Saavuin Suomeen uudenvuodenpäivänä. Olin matkustanut 16 tuntia. Olin ainoa matkustaja bussissa, joka toi minut Tampereelle. Kun viimein tapasin kadulla ihmisen, hän ei osannut englantia. Tulin Suomeen, koska luulin, että kaikki osaavat täällä englantia. Tulin pitämään hauskaa.

Koreassa opettaja paasaa luokalle, täällä keskustellaan enemmän. Pidän siitä, että täkäläisessä yliopistossa kirjoitetaan esseitä, joissa saa tuoda esiin oman mielipiteensä. Kotona vain tentitään ja tulos on joko hyväksytty tai hylätty.

En haluaisi vielä mennä takaisin kotiin, sillä siellä odottaa valmistuminen ja työnhaku."

Jeongji Eom, Etelä-Korea

"Suomessa opiskeleminen on Puolaan verrattuna todella rentoa. Täällä on liikaa valinnanvapautta, sillä edes essee-otsikoita ei saa aina valmiina. Olemme opiskelleet Tampereella lähinnä yhteiskuntatieteitä. Olimme kuulleet naistutkimuksen luentosarjan asiat Puolassa yhden luennon aikana. Vähän jännittää, miten paljon saamme kursseja hyväksiluettua kotona.

Opimme Tamyn selviytymiskurssilla kysymään suomeksi bussiaikatauluja. Valitettavasti emme ymmärtäneet saamaamme vastausta.

Magda tapasi tutorinsa vilaukselta ja tunsi olonsa hieman hylätyksi. Onneksi minun tutorini adoptoi hänet ryhmäänsä.

Vaihto on ollut ehdottomasti elämämme parhaita kokemuksia."

Katarzyna Kolankowska ja Magdalena Zakrzewska, Puola

Elisa Rimaila, teksti
Heini Ojala, kuva