Ei paljon naurata!

Kun vesi tulee silmistä, minusta näkee, että minä nauran", Ylen viihdetoimituksen tuottaja Jussi Tuominen sanoo.

Tuomisen, 61, nauramattomuudesta tuli viimevuotisen Sketsiklinikka-ohjelman tavaramerkki. Vaikka juontaja Ivan Puopolo kuinka ilveili Tuomisen ympärillä, mies pysyi vakavana. Tuominen kyllä vitsailee kaiken aikaa.

"Nauran aivan hillittömästi, mutta en ääneen. Kai se on luonnevika. Vain luonnevikaiset tekevät komediaa. Nuorena olin hyvin sisäänpäin kääntynyt."

Tuominen alkoi tuottaa Sketsiklinikka-ohjelmaa, koska alalle pyrkivät lähettivät paljon sketsejä, mutta ohjelmapaikkaa hyvillekään sketseille ei ollut. Sketsiklinikan voittivat Jari ja Jukka Varsaluoma, Teemu Kontoniemi ja Jukka Mäntylä miesten ohjelmia parodioivalla sketsillään Mäx - Miesten kanava.

"Palkintona ohjelmassa piti olla, että he saavat Ylen kaluilla tehdä Ylen ohjaajan kanssa ohjelmaa, mutta ei meillä ole heille mitään opetettavaa. Muutamat voittajien sketsit ovat hauskempia, kuin mitä meillä on pitkään aikaan ruudussa nähty."

Kun kysyn, mitkä ovat hyviä nykykomedioita, Tuominen ei vastaa yhtäkään kotimaista ohjelmaa. Hänen suosikkejaan ovat australialainen sketsiohjelma Comedy Inc, iranilaisen stand up -koomikon Omid Djalili Show ja englantilainen klassikko Monty Python.

"Joitakin ohjelmia laitetaan ruutuun liian raakana katsojien kustannuksella ja kehitetään pikkuhiljaa matkan varrella. Esimerkiksi Läpiveto on mielestäni loistava ohjelmaidea: sitähän nauhoitetaan suorana yleisön edessä olevissa lavastehuoneissa. Mutta vaikka muoto on vaikea, sen on annettu vaan mennä. Samoin kohuttu Manne-tv. Nyt kun vihdoinkin onneksi tehdään vähemmistöhuumoria, päästetään juttu läpi niin masentavan huonosti tehtynä. Vanhoja vitsejä. Nekin huonosti kuvattu ja äänitetty niin, että ei kuulu kunnolla."

Tuominen sanoo aina kursseillaan, että käsikirjoittaja on jumala. Muut ovat työttömiä, jos ei ole käsikirjoitusta.

"Ehkä se on turhan raflaavasti sanottu, että hyvistä komedian käsikirjoittajista olisi kauhea pula. Eri asia on, miten ne hyvät löytyisivät. Ohjaajilla ja tuottajilla voi olla myös vähän ongelmia komiikantajun suhteen."

Hyvien käsikirjoittajien puute on nimenomaan komedian ongelma.

"Draaman puolella tulee ihan loistavia. Viihdepuoli vähän onnahtelee."

Tuominen on etsinyt hyviä käsikirjoittajia jo kauan ennen Sketsiklinikkaa. Hän opettaa Oriveden opistossa tv-huumorin kirjoittamista. Aikaisemmin hän on opettanut myös Yleisradiolla ja tiedotusopin laitoksella. Kursseilta on poikinut ohjelmia, kuten Palikkatesti.

Oriveden opistoon perustettiin pari viikko sitten Huumorin ja Satiirin Instituutti, jonka yhteydessä oli tarkoitus pitää kymmenen työpajaa huumorin eri lajien kirjoittamisesta. Vain sketsipajaan tuli tarpeeksi ilmoittautuneita, jotta kurssi voitiin pitää. Eikö huumori kiinnosta kirjoittajia?

"Viimetalviseen huumorikurssilleni ei tullut myöskään osallistujia. Ehkä se on tämä ajankohta. Muutin kurssini sketsipajaksi. Ajattelin, että sieltä voisi löytyä hyviä kirjoittajia."

Tuominen rohkaisee lähettämään käsikirjoituksia joko tuottajille, ohjelmapäällikölle tai tuotantoyhtiöille. Ja nimenomaan sellaiselle tuottajalle, joka tekee samantyyppistä kuin oma ohjelmaidea on. Sketsien käsikirjoituksia tulee yleensä 50-100 vuodessa uusilta kirjoittajilta.

"Ihan kiitettävästi. Jos parikin on toteuttamiskelpoisia, olisi siitä ohjelman saanut. Mutta ei Ylellä omia sketsisarjoja ole enää saanut tehdä, koska ne ostetaan ulkopuolisilta tuotantoyhtiöiltä."

Tuomiselle tulevissa käsikirjoituksissa näkyy, mitä on juuri tullut televisiosta.

"Ei se kopiointia ole, mutta ihmisen alitajuntaan ohjelmat jäävät. Kun tulee Kummeli, niin vähän sen jälkeen tulee käsikirjoituksia, joissa on suurin piirtein samat elementit. Kannattaa tehdä sen verran erilaista, että erottuu joukosta."

Tulevaa käsikirjoittajaa ei juuri kannustettu viihdealalle. Tuominen sai viivan keskikoulun ainekirjoituksessa, koska ei suostunut kirjoittamaan vakavasta aiheesta opettajan pyynnöstä huolimatta.

"Isäni ei suostunut, että kotiin olisi ostettu televisiota, joten kuuntelin esimerkiksi koko Kaverukset-sarjan radiosta. Näin kuvat mielessäni."

Tuominen pääsi kuitenkin nopeasti ammattikirjoittajaksi. Hän tuli koko kansan tietoisuuteen, kun alkoi kirjoittaa englantilaisen ydinfyysikon Neil Hardwickin kanssa komediasarjoja Tankki täyteen ja Reinikainen. Miesten maalaiskomedia oli alkuun ohjelmapäällikölle liian vaikeaa.

"Olli Hämäläinen kutsui minut puheilleen ja sanoi: "Seitsemän sivua eikä yhtään vitsiä!"

Oli kauhea homma selittää, että kyllähän komediaa on muunkinlaista kuin pälätystä."

Tankki täyteen -sarjan on sanottu kertovan kaupungistuvan Suomen yhteiskunnallisesta murroksesta. Viihteen yhteiskunnallisena näkeminen on Tuomisesta outoa.

"Tankin, Reinikaisen ja Siskon ja sen veljen teki viihdetoimitus. Teatteritoimitus ei tikullakaan koskenut sellaiseen aiheeseen. Ne teki suurta vakavaa yhteiskunnallista draamaa. Ne oli yhteiskunnallisia, me ei. Silti kun niitä nyt esitetään, siellä lukee "draaman ohjelmistoa". Viihde ei saa enää tehdä komediaa. Nyt se on niin arvostettua, että draama tekee sen."

Myös draamasarjoissa on nykyisin komediallisia piirteitä, koska komedia on helppo tapa käsitellä vakavia aiheita.

"Maailma on aika naurettava paikka. Kun oppii huomaamaan naurettavia asioita, hauskuudesta tulee toinen luonto. Toiset ovat synkkiä koko elämänsä. Välillä mietin, että joillekin olisi hyvä järjestää komedian pakkohoitoa."

"Huumori perustuu aina oivallukseen. Satiiriahan meillä ei ole ja ironiaa meillä ei kauheasti tajuta. Toivoisin, että kotimaisiin sketseihin saataisiin satiiria, ettei ne menisi pelkästään parodialinjalla."

Suomessa ei ole juurikaan poliittisen satiirin perinnettä. Esimerkiksi satiirista ammentava stand up tuli ensin suomenruotsalaisten keskuuteen.

"Olen yrittänyt jo 90-luvulla saada standuppareita televisioon. Aina sanottiin, että eihän puhuvia päitä kukaan katso. Sillä perusteella voitaisiin heittää uutiset ja kaikki ajankohtaiskeskustelut hemmettiin."

Lisäksi Tuominen kaipaa Suomeen dramediaa, päättömän komedian ja draaman sekoituksia kuten Ally McBealia. Huumorin älykkyyden painottamisesta huolimatta Tuominen on kirjoittanut tilaustyönä myös Visa Mäkisen omakustanteisia elokuvia.

"Puskafarsseissa on ideana, että niissä olisi kauheasti vauhtia, mutta jotenkin vauhti kuvauksissa aina hiipui. Siellä oli muutamia aika huimiakin kohtauksia kirjoitettu, mutta ei niitä koskaan näkynyt elokuvissa."

Vakavimmillaan Tuominen on ollut rakkauslaulujen sanoittajana.

"Paula Koivuniemelle tehty levy Leikki Riittää ei myynytkään, koska siinä oli niin omituisia tekstejä, esimerkiksi sivupersoonansa rakastunut nainen. Niissä oli olevinaan vähän ironiaa."

Tuominen ja Hardwick listasivat tabuja, joita ei ollut käsitelty komediasarjoissa ja ideoivat niistä jaksoja Siskoon ja sen veljeen. Mukaan tuli muun muassa kuolema ja vammaisuus. Nykyajan komedian tabuista Tuomiselle ei tule mieleen pienen miettimisen jälkeen muuta kuin uskonto, mikä onkin hänelle ateistina tärkeä aihe.

"Olen ainoat varoitukseni saanut Ylellä parista uskontoaiheisesta jutusta. Toisessa Reinikainen tulee kaverin kanssa hautausmaalle, jossa kaksi haudankaivajaa nauraa. Siinä ei saa selvää puheesta, koska loppumusiikki tulee päälle. Tampereen seurakunnalta tuli valitus, että TV2 ei enää koskaan pääse Tampereen seurakuntien alueelle kuvaaman, koska olette häpäisseet kirkkomaan."

Siskon ja sen veljen ensimmäinen osa alkaa sillä, että sisarusten isä on kuollut ja tuhkia yritetään viedä vainajan toivomuksen mukaisesti Punaiselle torille. Kyseessä on Tuomisen oman isän toivomus. Samoin kolmannen jakson rintasyöpäkuvaus perustuu perheen kokemuksiin.

"Kun vaimollani oli otettu kyhmystä näyte ja oli kriittiset hetket, näyte katosi matkalla."

Varsinkin aloittelevan käsikirjoittajan on turvallisinta lähteä sellaisesta aiheesta, jonka tuntee. Tankki täyteen -sarjan Sulo Vilén vastaa tosielämässä Tuomisen appiukkoa, Juhana Tuomista itseään ja Emmi Tuomisen äitiä. Tuomisen vaimon sisko oli vähän loukkaantunut, kun käsikirjoittaja ei ollut kysynyt lupaa appiukkonsa luonteenpiirteitä lainatessaan.

"Mutta appiukko oli oikein ylpeä."

Kielipuolipotilaassa puolestaan yhdistettiin Tuomisen sairaalasattumukset ja Hardwickin ulkomaalaiskokemukset. Tuominen ei koskaan kysy lupaa, kun hän käyttää tuttunsa piirteitä.

"Jos ei sitä ihan suoraa nimellä tee pilakuvaa, ei tarvitse kysyä lupaa. Jos lupia kyselee, saattaa itsekin ruveta niin varovaiseksi, että se näkyy jäljessä. Varsinkin kun tehdään viihdettä, ei me tehdä dokumenttia, me tehdään karikatyyrejä, pilakuvia."

Juhana on Tuominen itse, mutta myös Tuomisen omasta mielestä paras hänen koskaan kirjoittamansa hahmo. Kaikkein tutuimmasta saa siis parasta komiikkaa.

"Ei Juhana ole dokumentti minusta, mutta uskalsin laittaa itseni peliin. Olen aika onneton vähänkin teknisissä laitteissa, joten minulla on kotona kielto koskea kodinkoneisiin."

"Tankin aikana tehtiin yksi osa viikossa. Nyt jakso pitäisi melkein tehdä parissa päivässä ja harjoitukset ovat melkein sama kuin kuvaus, koska harjoitellaan kuvauspaikalla."

Halpatuotanto näkyy laadussa. Tuomisen mielestä rahaa viihdetuotantoon ei tarvittaisi edes kovinkaan paljoa lisää. Tuomisen mielestä muutaman visailuformaattiohjelman voisi vähentää ja käyttää säästyvät rahat laadukkaiden ohjelmien tekemiseen.
Vähennys olisi Tuomisen mielestä tarpeen siitäkin huolimatta, että hän on itsekin ollut tuottamassa esimerkiksi hollantilaiseen formaattiin perustuvaa OK - Oikea Kysymys -tietovisailua, koska visailut kuuluvat nykyisin viihdetoimituksen hommiin.

Tuominen on jäämässä vappuna eläkkeelle, jolloin hän aikoo paneutua pitkästä aikaa
kirjoittamiseen, mitä tuottajana ei ole ehtinyt tekemään.

"Kun minä häivyn, koko kansa juhlii!"