Lokki Joonatan on kuollut

Tämä voisi olla taas yksi oudoista unistani mutta ei se ole: pesen lokin päätä hammasharjalla. Lokki on kuollut, joten se ei hangoittele vastaan vaan retkottaa niska rentona pesuvadissa. Sulista irtoava öljy värjää veden mustaksi. Toivottavasti tämä ei ole lokki Joonatan.

Osallistun WWF:n öljyntorjuntajoukkojen kurssille, jossa opetellaan hoitamaan öljyyntyneitä eläimiä, ennen kaikkea lintuja. Minä ja kolmisenkymmentä muuta vapaaehtoista käymme parin päivän aikana läpi perusasioita, jotta voimme olla hyödyksi öljykatastrofin sattuessa. Suuri osa kurssilaisista tuntuu olevansa jonkin sortin biologeja, mutta joukossa on meitä keltanokkiakin.

Kuten eräs kouluttajista toteaa, öljy on linnun kannalta viheliäinen asia. Se liuottaa höyhenpeitteen rasvaa, jolloin eristyskyky katoaa joten lintu paleltuu kuoliaaksi. Hypotermian lisäksi lintuja uhkaavat nälkiintyminen, ihovauriot ja ripuli.

Rannoilta kerätään sekä elävät että kuolleet linnut, jotta pisaraakaan öljyä ei jäisi luontoon. Kaikki hengissä sinnittelevät pyritään pelastamaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Hoitaja toimii kuin Idols-tuomari, joka arvioi, kenen rahkeet riittävät loppuun asti. Etusijalla ovat lisääntymiskykyiset, harvinaiset ja riittävän hyväkuntoiset linnut. Lenni Lokinpoikaselle kävisi tässä kisassa mitä todennäköisimmin köpelösti, vaikka se olisikin uhanalainen selkälokki.

Öljyvitsaus on ihmisen aiheuttama, joten ihmisen pitää olla valmis siivoamaan sotku. Isoon öljykatastrofiin varaudutaankin sekä viranomais- että vapaaehtoisvoimin. WWF kouluttaa väkeä siivoamaan rantoja ja pelastamaan lintuja. Liikuteltava lintujenhoitoyksikkö voidaan siirtää sinne, missä apua tarvitaan.

Torjuntakapasiteetti ei kuitenkaan ole nykyisellään riittävä, sillä Suomenlahdella liikkuu valtavia määriä öljyä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana öljykuljetusten määrä on seitsenkertaistunut. Suunnitteilla on jopa 200 000 tonnin tankkereita. Jos sellainen vuotaa, Itämeri on lievästi sanottuna pulassa.

Tässä vaiheessa katse kääntyy kohti itää. Miksei Venäjä ota suurempaa vastuuta Itämerestä, jota se käyttää hyväkseen kaiken aikaa? Maan kokoon ja liikenteen määrään suhteutettuna työ jää vaatimattomaksi. Tunnen päättäjien päättömyyden edessä voimatonta kiukkua. Suomi ja muut pienet Itämeren maat ovat kuin pikkulintuja, jotka putsaavat joessa pötköttävän virtahevon korvia — sillä erotuksella, että linnut sentään hyötyvät putsaustyöstä.

Venäjää on helppo haukkua, mutta tuskin minun ruikutukseni sinne asti kuuluu. Parasta, mitä voin tehdä, on tarttua lokinraatoon ja huljutella viimeisetkin öljypisarat höyhenpeitteestä.

Säde Loponen
Kirjoittaja osallistui WWF:n öljyntorjuntakurssille