Älähdys!

Kytkökset työelämään korostuvat nykyään myös yliopisto-opiskelussa, koska työelämään sijoittumisen halutaan sujuvan entistä sulavammin. Opiskelijat kaipaavat konkreettisia kytköksiä työelämään varsinkin opiskelun loppuvaiheessa.

Se tosiasia, että yliopistotutkinto valmistaa harvoin mihinkään tiettyyn ammattiin, aiheuttaa opiskelijoissa ahdistuksen ja hämmennyksen tunteita, koska oma ammatti-identiteetti on usein hukassa.

Meillä kasvatustieteilijöillä asiat ovat olleet hyvin, sillä meille on tarjottu hyvin työelämäläheisiä kursseja. Sellaiset osaamisalueet, kuten työssä oppiminen, henkilöstön kehittäminen ja konsultointitaidot, ovat olleet jo perinteisesti kursseihin sisällytettyinä aiheina syventävien opintojen suuntautumisvaihtoehdoissa.

Opiskelijat ovat pitäneet tätä erittäin merkittävänä ammatti-identiteettimme kannalta, koska kurssit ovat antaneet tärkeitä työvälineitä ja selkeyttäneet osaamisalueitamme työelämää varten. Lisäksi työelämän kysyntä tällaisen asiantuntijuuden omaavista kasvatustieteilijöistä on ollut viime vuosina suuri, ja kysyntä on koko ajan kasvamassa.

Tämä on tiedostettu kasvatustiedettä opiskelevien joukossa myös muissa yliopistoissa, ja Tampereelle onkin hakeuduttu opiskelemaan tämän omaleimaisen painotusalueen houkuttelemina.

Nyt työelämä tuntuu kuitenkin karkaavan meidänkin käsistämme, kun laitoksellamme tehtiin opetussuunnitelmaan suuria muutoksia ensi vuodeksi syventävien opintojen suhteen. Suurin osa työelämäläheisistä ja opiskelijoiden suosiossa olleista kursseista poistettiin kokonaan opetussuunnitelmasta.

Tämä muutos on hämmentänyt ja ihmetyttänyt meidän opiskelijoitamme. Muutokseen herättiin ainejärjestötasolla liian myöhään, koska uudistamisprosessin alusta lähtien opiskelijoille vakuutettiin, että mitään suuria muutoksia ei olla viemässä läpi.

Meidän virheemme oli se, että uskoimme nämä vakuuttelut. Laitos järjesti tästä opetussuunnitelman uudistuksesta tiedotustilaisuuden siinä vaiheessa, kun todellista vaikuttamismahdollisuutta ei opiskelijoilla enää ollut. Yritimme vaikuttaa tilanteeseen heti, kun todellisuus meille valkesi, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Muutosten taustalla olivat henkilöstömuutokset laitoksellamme. Tämä on luonnollinen syy opetussuunnitelman uudistamiseen.

Me opiskelijat kuitenkin koemme, että meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, koska mitään vaihtoehtoisia järjestysmuotoja kursseille ei vakavasti harkittu. Opiskelijat ehdottivat kurssien säilyttämiseksi esimerkiksi tuntiopettajan palkkaamista.

Vastauksina ihmetyksiimme kurssien kohtalosta saimme ympäripyöreitä selityksiä tutkintomme säilyttämisestä riittävän laaja-alaisena ja teoreettisena. Ilmeisesti opettajat kokevat työelämää lähellä olevien kurssien uhkaavan opetuksen tieteellisyyttä.

Vahingosta viisastuneena kehotamme teitä, hyvät ainejärjestöaktiivit, olemaan perillä siitä, mitä laitoksillanne ja tiedekunnissanne tapahtuu, ja pitämään huolen siitä, ettei opiskelijoita sivuuteta.

Heidi Korpela
Mentor ry:n puheenjohtaja