Mikä minusta tuli isona

"Minun aikanani ei hirveästi opetettu sellaista, mitä yleislääkäri tarvitsee työssään. Lääketieteen opiskelu oli aika erikoislääketiede-
pohjaista. On hyvä tietää, että on olemassa esimerkiksi cushingin tauti ja diagnosoida se, mutta yleislääkäri ei ikinä työssään törmää tautiin. Jos törmäisi, niin voisi ottaa selville sen sijaan, että tauti on aikanaan ollut tenttitärppinä."

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yleislääkäri Tuomas "Zorro" Sorron, 36, isä oli lääkäri ja ala tuntui jo nuorena mielenkiintoiselta. Lisäksi Sorto halusi päästä Seinäjoelta pois asumaan Tampereelle. Lääketieteellisen ovet avautuivat ensi yrittämällä vuonna 1991.

Lääketieteessä ei ollut käytössä vielä ongelmalähtöistä opiskelutapaa, vaan opiskelu painottui ensimmäisinä vuosina ulkoa opetteluun. Kliinisen lääketieteen kursseilla sairaalassa harjoiteltiin aamukahdeksasta myöhään iltapäivään, toisinaan öitäkin putkeen. Tiiviisiin opintoihin ei kuulunut sivuaineopintoja, mutta Zorro luki omaksi ilokseen filosofiaa.

"Etäisyys Kaupin metsässä teki opiskelusta hyvin etäistä muuhun yliopistoon. Pitäisin hyvänä sitä, että lääketieteen opiskelijat näkisivät muutakin yliopistoa ja muitakin tieteenaloja."

Sorto opiskeli yhteensä 11 vuotta, mikä on harvinaista vuosikursseittain etenevässä lääketieteessä. Ensimmäiset opiskeluvuodet Zorro suoritti samaan tahtiin vuosikurssinsa kanssa, mutta loppupuolella hän keskittyi gradunsa ja tenttiensä ohessa järjestötoimintaan ja politiikkaan.

Ainejärjestöstä Zorro eteni jaostoaktiivista kahdeksan vuoden edaattoriksi. Hän on ollut myös Tamyn hallituksessa. Zorro on ajanut politiikassa suvaitsevaisuutta, feminismiä, pasifismia, samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia ja ympäristöasioita. Hän osallistuu välillä edelleen Tamyn foorumilla käytävään keskusteluun.

"Lääketieteen opiskelijoidenkin kannattaa lähteä Tamyn toimintaan mukaan. Koen elämäni hirveän paljon rikkaammaksi, koska ystävissäni on kaikilla aloilla toimivia ihmisiä hirveän paljon, eikä pelkkiä lääkäreitä."

Zorro suoritti valmistuttuaan siviilipalveluksensa terveystieteen laitoksella ja haaveili jatkavansa tutkijan tehtävissä. Väitöskirja jäi kuitenkin kesken, kun käytännön lääkärin työt veivät mennessään. Zorro viihtyy yleislääkärinä, ja lääkäreiden työtilanne on erittäin hyvä.

"Nykyisin lääkärit eivät halua ottaa vakivirkoja välttämättä vastaan, koska töitä on niin paljon, että on mukavampi välillä vaihdella työpaikkaa. Vakityö tuo myös tiettyjä velvollisuuksia. Itsellenikin tarjottiin vakivirkaa kaupungilla."

Sorto on toiminut YTHS:n yleislääkärin sijaisena marraskuusta asti. YTHS:llä vakivirkaa ei ole ollut toistaiseksi tarjolla. Hän haaveilee jatkavansa urallaan potilastyössä yleislääketieteen ja työterveyden parissa.

Zorro kuvailee lääkärin työtä yhteistyöksi potilaan kanssa, ongelmanratkaisuksi ja käytännölliseksi käsityöksi. Sorto päivysti Hatanpään terveyskeskuksessa työskennellessään pahimmillaan neljä päivää putkeen. Päivien pituiset päivystykset loppuivat, kun lääkäripulan myötä lääkäreiden palkat nousivat.

"Ensiavussa työ on välillä fyysistä ja käsivoimaa vaativaa. Esimerkiksi jos 150-kiloisella maatalon isännällä on olkapää sijoiltaan, sen paikalleen vääntäminen vaatii voimaa. Yleensä toimenpide tehdään lääkintävahtimestarin kanssa, mutta jos on vähän syrjemmässä, niin voi joutua toimimaan yksin. Ainahan potilaan voi lähettää eteenpäin, mutta ainakaan minulla ei ylpeys kestäisi sitä", Zorro naurahtaa.

Lääkärin työssä pärjää Sorron mukaan vähemmän fiksukin sinnikkyydellä, mutta empaattisuus on pakollista. Masennuslääkkeitä käytetään Zorron mukaan aivan liikaa.

"On osattava sanoa ahdistuneelle potilaalle Â’eiÂ’, vaikka mielialalääkkeen antaminen olisi helppo tapa selvitä tilanteesta. Oikea tapa on hidas ja rankka. Potilaan kanssa pitää käsitellä, mitä siellä ahdistuksen takana on."

Sorto kuvitteli opiskeluaikanaan, että jännittävää tulevassa työssä ovat erikoiset sairaudet ja että perusrutiini on tylsää.

"Työ onkin perusjuttuja ja niiden variaatioita. Jokainen potilas on yksilöllinen, mikä onkin mukavaa. Perustaudit ja jopa flunssa voivat olla mielenkiintoisia", Zorro hymyilee.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Tuomo Tamminen, kuva