Kulttuurikampi — Veivauksia taiteesta

Freddie Mercury kuoli 24. marraskuuta 1991.

Kun tieto tapahtuneesta kiiri Kesämäen ala-asteelle Suosikin ja isommilta pojilta ja tytöiltä kuultujen huhupuheiden välityksellä, monen kaltaiseni koltiaisen musiikkimaku muuttui hetkessä.

Mercuryn kuolema sinänsä oli sen ikäiselle jollain tapaa triviaali kokemys. Mutta se, että hän oli kuollut aidsiin, ja että hän oli ollut biseksuaali, oli jo oikeasti merkityksellistä.

Kaikki oli niin hämmentävää, että harva tiesi, miten tietoon olisi pitänyt suhtautua.

Se oli kuitenkin selvä, että Mercuryn bändiä Queenia ei enää ollut soveliasta diggailla julkisesti, vaikka olimme siitä vasta ehtineet innostua. Pelätty homostigma häilyi Killer Queenin ja Under Pressuren nuottien väleissä.

Queen vaiettiin vuodeksi tai kahdeksi kokonaan.

Yläasteelle tullessa Queen-huuma oli jo hellittänyt, mutta ympäristön paineet kasvaneet. B-luokalla oli Pikkikseksi kutsuttu poika, joka ei tiennyt tai piitannut vaarasta, joka Mercuryn muiston yllä piili.

"Pikkis, onks Freddie Mercury siun idoli?"

"Miten niin?"

"Ei mitenkään, onks se siun idoli?"

"No on?"

Seuraa liian lyhyisiin farkkuihin ja liian suuriin t-paitoihin pukeutuneiden teinien tirskahtelua.

Pikkis oli onneksi sen verran pidetty ja ilmeisesti vaarattomaksi koettu kaveri, ettei hän joutunut kärsimään kovin pahasti idolinsa takia.

* * *

Istuin keskiviikkona pubivisan jälkeen Ukko Nooassa, kun minua viisaammat toverini intoutuivat puhumaan "intelligent dance musicista" eli IDM:stä ja electronic body musicista" eli EBM:stä.

Genre-pohdintojen jälkeen eräs tohtorismies totesi, että reiveissä voisi olla hauskaa, jos ei siellä olisi tyypillistä rave-yleisöä.

Toimittajakollega jatkoi keskustelua kertomallaäärimusikaalisesta kaveristaan, joka jostain syystä kuuntelee Stingiä. Stingin sävellyksiä oli kuulemma suurin piirtein hyväksyttyä diggailla, mutta itse miestä - ei tod.

Minä erehdyin kertomaan, että olin viime kesänä kuuntelemassa herra Sumneria...

Seurasi aikuisten miestentirskahtelua.

...Porin Jazzeilla.

Tirskahtelu vaihtui estottomaan nauruun.

"Pikkuporvari!" minulle naurettiin päin naamaa.

Ihminen ei muutu, uskokaa pois.

Tuomo Tamminen