Mikä minusta tuli isona

"Alan valinta oli osittain sattumaa. Hain aikanaan Tampereelle sosiologiaan, valtio-oppiin ja englantiin, mutta kun niissä ei tärpännyt, menin opiskelemaan kauppikseen. Siellä yksi kaveri päätti hakea kunnallispolitiikkaan. Se innosti minuakin, koska olen aina ollut kiinnostunut politiikasta. Haimme sitten yhdessä ja pääsimme molemmat sisään."

Näin kuvailee yliopistoon päätymistään parhaillaan äitiyslomaa viettävä Tampereen kaupunginsihteeri Maria Länsiö, 37. Opiskeluvuosinaan 1995-2001 hän luki kunnallispolitiikan lisäksi kunnallistaloutta, valtio-oppia ja naistutkimusta.

"Yliopistossa sain työelämään hyvän teoriapohjan, mutta käytännön työhön oppi vasta tekemisen kautta. Kauppaoppilaitoksessa opiskelustakin oli varmasti hyötyä, koska siellä kaikki oli niin käytännöllistä."

Länsiö muistelee kaiholla opiskeluvuosiaan. Erityisesti vapaa sivuaineoikeus oli hänelle mieleen, ja monia mielenkiintoisia sivuaineita jäi vielä kokeilemattakin.

"Se oli toisaalta ihan hyväkin, ettei tutkinto paisunut liikaa. Oikeissa ainevalinnoissa auttoi ehkä se, että aloittaessani opinnot tiesin jo suurin piirtein, mitä halusin. Mutta jos olisin nyt fuksi, opiskelisin huomattavasti enemmän taloustieteitä, koska se auttaisi niin paljon työssäni."

Länsiö toimi aktiivisesti myös ainejärjestössään Halloissa ja päätyi sitä kautta Tamyn politiikkaan. Vuoden 1997 edarivaaleissa hän jäi varasijalle, mutta hallitusneuvotteluissa aktiivisena demarina tunnetun Länsiön nimi nousi esiin.

"Kun kiinnostustani kysyttiin, vastasin, että ilman muuta. Hallitusvuodesta tulikin monin tavoin elämäni paras vuosi. Sain paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa käyn yhä esimerkiksi pubivisoissa. Lisäksi vuosi oli hyvä oppitunti siitä, miten asioita hoidetaan poliittisesti."

Opiskelijapolitiikan lisäksi Länsiö kävi koko opiskeluaikansa töissä. Aluksi hän työskenteli Tampereen Teatterissa narikkavahtina, mitä hän piti unelmapaikkana opiskelijalle. Työvuorot olivat iltaisin, ja kun takit oli otettu vastaan, saattoi keskittyä vaikkapa tenttikirjoihin. Vuonna 1999 kuvioihin tulivat oman alan työt.

"Olin suunnittelemassa Saara Karhun eduskuntavaalikampanjaa, ja kun Saara pääsi läpi, minusta tuli hänen eduskunta-avustajansa. Se oli sen verran vaativaa hommaa, että opiskelun ja työelämän välillä piti hakea tasapainoa. Jos Saara ei olisi aina välillä muistuttanut opiskeluistani, tutkinto olisi voinut jäädä kesken."

Länsiö suoritti maisterintutkintonsa loppuun syksyllä 2001. Gradunsa hän kirjoitti itselleen tutuksi tulleesta aiheesta, poliittisesta markkinoinnista vaalityössä. Työ valmistui varsin nopeasti yhden kesän aikana.

"Hämmästyin sitä itsekin. Minulla oli tarkka aikataulu ja motivoiva ohjaaja. Aluksi yritin tehdä gradua kotona, mutta kun se meni ihan räpeltämiseksi, hommasin työhuoneen. Siellä tein sitä ikään kuin työnä aina aamusta iltapäivään, ja niin se syntyi."

Valmistuttuaan Länsiö haki töitä monesta paikasta ja pääsi lopulta Tampereen aluekeskusohjelmaan ensin projektisihteeriksi ja myöhemmin projektipäälliköksi. Keväällä 2004 työkaveri vinkkasi, että Tampereen kaupungilla oli kaupunginsihteerin virka avoinna.

"En ollut huomannut koko asiaa, joten jouduin räpeltämään hakemuksen kasaan juuri ennen hakuajan umpeutumista. Pääsin kaupunginjohtajan Jarmo Rantasen haastatteluun, ja hän valitsi minut."

Aluksi Länsiön työnkuva oli hyvin selkeä: hän vastasi kaupunginjohtajan hallinnosta ja piti tämän päätöspöytäkirjaa. Tampereen siirryttyä pormestarimalliin viime vuoden alussa myös Länsiön työnkuva muuttui, sillä pormestari Timo P. Niemisellä on oma esikuntansa, johon kaupunginsihteeri ei kuulu.

"Työhöni kuuluu nykyään koko organisaation hallinnon seuraamista ja pormestarin informoimista ajankohtaisista asioista. Esimerkiksi kerään hänelle taustatietoja ja pidän yhteyttä eri järjestöihin. Viime vuonna vedin myös pormestarin käynnistämää siisteyskampanjaa."

Länsiö kertoo viihtyvänsä virassaan jopa niin hyvin, että nimittää sitä unelmatyöksi. Työnkuva muuttuu koko ajan hallintomallin kehittyessä, joten myös työntekijän on sopeuduttava jatkuvasti uuteen.

"Koko ajan on oltava valmis muuttumaan. Se on toisaalta tämän työn rikkauskin, ja voisin ainakin periaatteessa jatkaa virassa eläkkeelle asti."

Olli Koikkalainen
teksti ja kuva