Teatteri Telakan alkemistinäytelmä on melkein kultaa

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?" kyseli Tanjalotta Räikkä Myyräntyötä ja mielenosoituksia -esityksen loppuminuuteilla. Kullanvamous-esityksen voi nähdä vastauksena tähän kysymykseen. Vuonna 2011 alkanut eettisyys-trilogia rakentuu käsitteiden corpus, sensus ja mundus (ruumis, mieli ja maailma) varaan.

Esitys muodostuu irrallisista kohtauksista, mutta kokonaisuus pysyy kasassa. Edeltävien osien tapaan painava sanoma on kuorrutettu tanssilla ja musiikilla. Kotikutoinen tunnelma on tarkkaan rakennettu.

Taitavasti eri rooleihin muuntautuu Räikän lisäksi Petri Mäkipää. Poliittista suuntaa etsivä suunnistaja, Marilyn tai Elvis saattaisivat olla puuduttavaa katsottavaa, jos heitä pitäisi seurata koko esityksen ajan. Onneksi he vain piipahtavat lavalla, joten katsojalle jää kyllästymisen sijaan nälkä.

Trilogian aikaisemmasta osasta tuttu Saimi Suomalainen löytää myös tiensä lavalle. "Rullatuoli-neekeri-homoja" inhoava hahmo toimi huonosti jo edeltävässä osassa. Suomenlippu-aurinkolasit silmillään paasaava Saimi tuntuu vanhanaikaiselta muuhun esitykseen nähden. Perussuomalaisille naureskelu kun on melko loppuunkaluttu näkökulma.

Heikkoudelta tuntuu myös valinta selittää esityksen aluksi, mitä katsoja tulee näkemään, ja miten sitä tulisi tulkita.

Tommi Silvennoisen ohjaus koostuu kuitenkin enemmän onnistumisista kuin hukkalaukauksista. Elämys on mieleenpainuva. Seuraavana päivänä Michael Jackson -näyttelyssä mielessä kaikuu Marilynin (Räikkä) kaiho pyyntö päästä eläkkeelle.

****

Sanna-Kaisa Lähdeaho