Radion rahat

Anneli Lehtosen haastattelu Aviisissa 14/04 oli mielenkiintoista luettavaa. Siinä jäi kuitenkin asiat läheltä kokenutta askarruttamaan radiohankkeen käsittely.

Olin aikanaan 1985-86 Tampereen Ääni Oy:n hallituksen varajäsen ja 1987-1991 Radio 957:n avustaja. Samalla 1985-86 olin Aviisin päätoimittaja.

Kävin ihan huvikseni läpi asiasta kirjoittamaani ja hieman myös varajäsenyyden hyllyyni tuomaa materiaalia. Lisäksi vilkuilin Turun kauppakorkeassa tehtyjä paikallisradioiden taloustilastoja (erityisesti 1991 ja 1998).

Provosoiden voi sanoa, että taloustilastojen mukaan ylioppilaskunnan suuri virhe oli luopua radiosta juuri, kun ala aloitti nousun. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tuolloin tehty ratkaisu olisi ollut järkevä. 1990-luvun alussa Nokian osakkeet hylänneitä saattoi myöhemmin harmittaa, mutta hekin tekivät järkevästi silloisilla tiedoilla.

Ostajatahot saivat ylioppilaskunnalta radion, josta ylimääräisiä rönsyjä (muun muassa allekirjoittanut) oli jo saatu ulos. Ostajat olivat yhtä lailla radioalan ammattilaisia kuin Radio 957:n pyörittäjät, uskoisinpa, että niissä lahtelaisissa oli joku, joka oli ollut Radio 957:n alkuvaiheissa mukana.

Puhetta kottikärryistä en tunnista, mutta asenteen kyllä. "Joidenkin mielestä kyseessä on pitemmän päälle jopa pieni Sampo, joka jauhaa rahaa Tamylle." (Aviisi 12.2.1985, s.2) Jottei minua erehdyttäisi luulemaan sampolaiseksi, lainaus saman jutun jatkosta:

"Paikallisradioluvan tultua on ylioppilaskuntatoiminnasta kiinnostuneilla entistä suurempi huoli, miten voimia riittää siihen todelliseen ylioppilaskuntatyöhön. Talohankkeet ja radio tuntuvat syövän niin paljon varoja ja työtä, että tunnelin päässä häämöttää tilanne, jossa ylioppilaskunnan työnä on rakennusten laitto ja radion veivaaminen ja opiskelijoiden sosiaalisia ja muita etuja hoitamaan on perustettava uusi terve- ja reipashenkinen järjestö."

Tiiliholvista ja radiohankkeesta totesin 12.2.1985, että aiempien kokemusten pohjalta epäillä sopii, mutta että ylioppilaskunnan työssä on eri porukka kuin Tiiliholvin kohdalla.

Ongelmat saattoivat olla toki osin samoja: yhtiön asioista oli kiinnostunut yhtiön hallituksen lisäksi muutama muukin. Tosin olen politikoinnin lisäksi löytänyt Tiiliholvin kohtaloon muunkin selityksen. Eräskin ravintolapäällikkö ihmetteli miten ravintolaan tullaan villapaidassa ja vain kaljaa juomaan. Niihin aikoihin ravintolasta olisi saanut etanoitakin.

Epäonninen radiohanke oli eikä Suomessa oltu 50 vuoteen pyöritetty yksityistä radiota, joten voi miettiä, oliko pakko lähteä asiaa opettelemaan. Seitsemässä vuodessa ylioppilaskunta maksoi sitten isot oppirahat, mutta olen yrittänyt laskea, kuinka suuri se vahinko oikeasti oli. Montako euroa opiskelijaa kohti tulee, kun
700 000 euroa jaetaan 10 000 opiskelijalla ja seitsemällä vuodella?

Olli Ylönen