Kun yksi ei riitä

Päiväkodeissa lapset voivat hyppiä seinille siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän tulisi keskittyä vain yhteen asiaan. Tämä on heille vaikeaa, koska heille luonnollisempaa on keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, multitaskata. He ovat kehittyneet kulttuurillemme ominaisessa informaation ylituotannossa ja ovat omaksuneet multitaskaamisen niin hyvin, että ihminen on taas askeleen lähempänä konetta.

Tamyssa multitaskaaminen painaa niskan päällä, jotta kaikki päivälle suunnitellut toimet ehtisi suorittaa 24 tunnissa. Harmi, ettei kokoushuoneessamme ole langatonta nettiä, eikä kaikilla työntekijöillä ole omia kannettavia - olisi paljon tehokkaampaa, jos kokouksissa keskustelun lomassa voisi lukea ja kirjoittaa sähköposteja. Päätöksistäkin tulisi takuulla hyvin pohdittuja.

Multitaskaamisen paino näkyy Tamyssa samalla tavoin kuin se näkyy Tamyn ulkopuolella. Multitaskaamisen aikana keskittyminen herpaantuu jatkuvasti eri informaatiolähteiden kesken ja niiden ulkopuolelle.

Silloinkin kun tulee keskittyä vain yhteen asiaan, ajatukset lähtevät harhailemaan, esim. murehtimaan tekemättömiä asioita. Ihmiset eivät ole aina henkisesti tilanteessa läsnä, vaikka he fyysisesti sitä levottomasti ovatkin.

Vaikka asiat hoituisivatkin yllättävän hyvin multitaskaamisesta huolimatta, ihmisellä on vaikeuksia. Viidesosalla 25-30-vuotiaista miehistä on keskittymis- ja muistamisvaikeuksia. Varsinkin työmuisti kärsii, koska mihinkään ei ehdi keskittyä kunnolla. Rentous on haave, jonka eteen on tehtävä paljon töitä.

Onnea teille, seinille hyppivät lapset! Toivon takianne, että maailmamme kokisi totaalisen uupumuksen ja opettelisi taas tekemään yhden asian kerrallaan.

Virve Valtonen
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen