Voisiko perustulo toimia?

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa remonttia. Tästä vallitsee poliittisella tasolla jonkinasteinen yhteisymmärrys. Uudistamisen keinoista ollaankin sitten jo eri mieltä.

Viime vuosina keskeiseksi ehdotukseksi on noussut ajatus perustulosta. Keskustelussa äänekkäimpiä ovat olleet poliitikot, järjestöt ja kansalaisaktivistit. Myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunta kannattaa perustuloa.

Mikä on perustuloon akateemisesti tutustuneiden tutkijoiden näkemys asiasta? Entä mistä perustulosta keskusteltaessa on oikeastaan kysymys? Aviisi kysyi asiaa kolmelta asiantuntijalta.

Perustulo. Kansalaispalkka. Yhteiskunnallinen osinko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käsitteellä on myös vähintään yhtä monta erilaista sisältöä.

"Malleja ja ideoita on erilaisia, mutta puhdas perustulo on systeemi, jossa kaikille kansalaisille, ainakin aikuisväestölle, maksetaan automaattisesti tasasuuri tulo, joka on riippumaton henkilön perheasemasta ja muista tuloista", kertoo Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen.

Se onkin ainoa eri perustulomalleja yhdistävä tekijä. Tekniset seikat, kuten perustulon koko, muut mahdolliset tukimuodot ja koko paketin rahoittaminen vaihtelevat. Myös taustalla vaikuttavat aatteet ovat erilaisia.

Honkanen jakaa perustulomallit poliittisessa ja ideologisessa mielessä karkeasti kahteen ryhmään. Oikeiston suosimassa uusliberalistisessa ajattelussa perustulo on yksinkertaisin tapa turvata kansalaisten elinmahdollisuudet, vaikka markkinat hoitavat lähes kaiken muun. Muu julkinen sosiaaliturva lakkautetaan ja työmarkkinoita uudistetaan esimerkiksi poistamalla minimipalkka.

Vasemmistolaisissa malleissa keskeistä on halu parantaa sosiaaliturvaa. Nykysysteemi ei tarjoa riittävää turvaa kaikille, vaan syntyy väliinputoajaryhmiä ja tuloloukkuja.

"Perustulon ajatellaan helpottavan näitä ongelmia. Vasemmistolaisissa malleissa muuta sosiaaliturvaa tai työmarkkinaturvaa ei romuteta", Honkanen sanoo.

Oikeistolaisten mallien tavoite on pienen pätkätyön kannattavuuden kasvaessa vapauttaa työntekoon. Vasemmistolaisissa malleissa taas usein puhutaan vapautuksesta työnteosta, kun perustulo turvaama toimeentulon antaa työntekijälle paremman aseman neuvotella ehdoista työmarkkinoilla.

Koska käsite on laaja, perustulon kannattajia löytyy poliittisten jakolinjojen molemmin puolin. Laajasta kannatuksesta huolimatta perustulo ei ole muutamaa pienimuotoista kokeilua lukuun ottamatta toteutunut meillä tai muualla.

"Monessa maassa asiasta keskustellaan paljon, ja joissain paikoissa se on jopa edennyt poliittiselle agendalle. Mutta jollain tavalla yritykset aina päättyvät epäonnistumiseen", sosiaalipolitiikan väitöskirjaa perustulon poliittisista mahdollisuuksista Tampereen yliopistolla tekevä Johanna Perkiö kertoo.

Perkiö on mukana käynnistämässä eurooppalaista yhteistyöprojektia, jossa tutkitaan perustulon toteuttamisen ehtoja ja vaikutuksia. Eri maissa on erilaiset institutionaaliset perinteet, jotka sallivat muutoksia vain omien rajojen puitteissa. Toisaalta tarvittavia poliittisia koalitioita ei ole muodostunut.

"Suomessa on sitouduttu kokoaikatyön ihanteeseen ja ansioperustaiseen sosiaalivakuutukseen. Myös perustuloa ajavat tahot ovat olleet poliittisesti liian heikkoja", Perkiö arvelee.

Yhtenä jarruna ovat toimineet työmarkkinajärjestöt, jotka pelkäävät perustulon aiheuttavan pätkätyön yleistymistä, palkkojen alenemista ja järjestäytymisen vähenemistä.

"Kysymys on myös valtapoliittinen, sillä perustulo söisi työmarkkinajärjestöjen valta-asemaa ja heikentäisi ansiosidonnaisen turvan suhteellista tärkeyttä", Honkanen arvelee.

"Jos poliittinen tahto löytyy ja perustulo toteutuu, mitkä ovat seuraukset? Mahtavat, vastaavat kannattajat. Katastrofaaliset, puhkuvat vastustajat. Me emme tiedä", sanoo kannustinloukkuja tutkinut Tampereen yliopiston kansataloustieteen tohtorikoulutettava Olli Kärkkäinen.

"Kyseessä on radikaali reformi, joten tarvitsemme hyvät laskelmat ja arviot vaikutuksista."

Ensimmäinen askel on otettu. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat julkaisseet taloudellisesti tasapainotetut laskelmat perustulosta. Niitä on ollut tekemässä myös Kelan Honkanen.

Seuraavaksi pitäisi arvioida taloustieteellisen mikrosimulaation avulla perustulon vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen, eli työnteon kannustimiin ja työllistymiseen. Näitä laskelmia ei vielä Suomessa ole tehty.

"Ensin pitäisi tehdä laskelmat ja sitten ajaa lakialoitteita. Nyt täällä toimitaan päinvastoin."

Kärkkäinen itse suhtautuukin perustuloon neutraalin kriittisesti.

"Perustulon kritiikkiä on ollut valitettavan vähän. Kaikki hyötyisivät siitä, jos käytäisiin neutraalimpaa keskustelua, eikä vain esitetä positiivisia puolia."

Kärkkäisen mielestä perustulossa on paljon hyviä puolia, mutta se ei ole mikään ihmelääke, joka parantaa kaikki nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmakohdat.

Taloustieteilijöiden tutkimuksissa perustuloa tehokkaammaksi sosiaaliturvan takaajaksi ja kannustinloukkujen poistajaksi on havaittu erilaiset pientuloisille suunnatut tukimuodot.

"Perustulo on vain yksi, eikä välttämättä edes paras keino parantaa sosiaaliturvaa. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että se on ainoa esillä oleva keino, ja muut ehdotukset hukkuvat perustulokeskustelun alle."

Sosiaalitieteilijöiden piirissä perustuloon on perinteisesti suhtauduttu myönteisemmin. Perkiö ei tutkimuksessaan halua ottaa kantaa perustulon puolesta tai vastaan, mutta henkilökohtaisessa elämässään hän on mukana perustulon toteuttamista edistävässä BIEN-verkostossa.

Perkiö pitää perustuloa hyvänä ja kiinnostavana ideana sen moniulotteisuuden takia. Osalle kannattajista perustuloon liittyy laajempia yhteiskunnallisia visioita uusista tuotantomuodoista ja degrowth-ajatuksesta.

"Joillekin tahoille perustulo näyttäytyy teknisenä sosiaaliturvan parantamisena, kun taas toisille se on osa laajempaa muutosta kohti toisenlaista yhteiskuntajärjestelmää."

Honkanen on nuoria kollegoitaan maltillisempi ja suhtautuu aiheeseen tutkijan viileydellä. Hän on kuitenkin hyvin kiinnostunut perustulon ympärillä käytävästä keskustelusta, sillä nykysysteemi synnyttää paljon tyytymättömyyttä ja viehätystä perustuloideaan.

"Perustulo on mahdollista toteuttaa ja rahavirrat ovat hallittavissa, jos poliittinen tahto löytyy. Se vain vaatii todella suuren muutoksen systeemissä ja ajattelussa", Honkanen tiivistää.

Juho-Matti Paavola, teksti
Samuli Huttunen, grafiikka

Argumentteja puolesta

1. Tekee sosiaali- ja verojärjestelmästä läpinäkyvämmän, jolloin on helpompi nähdä oma tilanne ja kannustimet.

2. Poistaa työttömyysloukkuja ja tekee työnteosta kannattavampaa.

3. Vähentää kontrollin tarvetta ja nöyryyttävää byrokratiaa.

4. Edistää luovuutta, lisää yritteliäisyyttä, alentaa riskinoton kynnystä sekä lisää luottamusta ja mahdollisuutta yhteistoimintaan.

5. Viranomaisten tarve sosiaalialalla vähenee, ja tämä tuo helpotusta väestön ikääntymisen myötä uhkaavaan työvoimapulaan.

Argumentteja vastaan

1. Perustulon rahoittaminen vaatii korkean veroasteen, ja kohottaa marginaaliveroastetta pienituloisilla, mikä vähentää työtuntien tarjontaa.

2. Edistää nuorten syrjäytymistä, jos perusturvan varassa voi elää ja puuhailla.

3. Työntekijöiden neuvotteluvoiman mureneminen, tuetaan matalapalkka-alojen syntymistä.

4. Maksaa keski- ja korkeatuloisille palkansaajille paljon.

5.Vaatisi toteutuakseen suuren järjestelmämuutoksen, johon järjestelmä ei helposti taivu.

Pohdittuja perustulomalleja

Suomalaisessa keskustelussa on esiintynyt erilaisia malleja perustulosta. Kaksi tällä hetkellä ajankohtaista mallia on tasapainotettu laskelmilla: vihreiden ja vasemmistoliiton mallit.

Vihreiden malli

Perustuloa maksettaisiin kuukausittain jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle. Vuoden 2007 mallissa perustulo oli 440 euroa. Nyt kun minimietuuksia on nostettu, tulisi perustulon tason olla noin 600 euroa kuukaudessa.

Perustulo korvaisi sellaisenaan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet lukuun ottamatta kansaneläkettä. Toimeentulotuki ja asumistuki säilyisivät perustulon lisänä tarpeen mukaan.

Verotus muuttuisi kaksiportaiseksi, jossa alle 60 000 euron vuosituloansioista (5 000 € / kk) maksettaisiin 39 % veroa ja sen ylittävistä ansioista 49 % (luvut vuoden 2007 laskelman mukaan, summa sisältää valtion- ja kunnallisverotuksen).

Perustulo kaventaisi työn ja pääomatulojen verotuksen välistä eroa. Yksityishenkilön pääomatuloverotukseksi tulisi 32 %. Ympäristöverotusta korotetaan miljardilla eurolla (veroprosentit vuoden 2007 laskelman mukaan).

www.vihreat.fi/perustulo

Vasemmistoliiton malli

620 euron perustulo, jonka päälle olisi mahdollista hakea 130 euron suuruista syyperustaisesti määräytyvää etuutta (työttömyys, sairaus, opiskelu, vanhempainvapaa tai lasten kotihoito), jolloin perusturvan kokonaistaso olisi 750 euroa.

Koska perustulon päällä säilyisi ainakin alussa syyperustainen osuus (130 euroa), henkilökohtaisen tuen ja neuvonnan tarvitsijat eivät putoaisi yllättäen kaiken viranomaiskontrollin ulkopuolelle.

Perustulon käyttöönotto mahdollistuu esimerkiksi sellaisen tuloveron tuotoilla, joissa pienimmistä perustulon ylittävistä tuloista perittäisiin 30 prosentin vero ja suurimmista tuloista 57 prosentin vero (ensimmäinen porras 0-7 200 euroa vuositulona).

Perustulo ja perusturva yhdessä merkitsevät noin 3,6 miljardin tulojen siirtoa kotitalouksien välillä. Ensisijaisia voittajia olisivat perusturvan varassa elävät sekä osa-aikaista ja tilapäistä työtä tekevät ja pienten ansiotulojen saajat. Suurituloiset häviäisivät jonkin verran.

Lähde: Vasemmistoliitto, Keskusteluasiakirja 1/2011, Työryhmän ehdotus perusturvan parantamisesta, työllistymisen esteiden poistamisesta sekä siirtymisestä perustuloon. Lähde: Vasemmistoliitto, Keskusteluasiakirja 1/2011, Työryhmän ehdotus

Muita malleja

Vasemmistolainen taloustutkija Jan Otto Andersson hahmotteli kansalaistulon suhdetta keskituloon ja päätyi kansalaistuloon, joka olisi voinut olla vuoden 1988 tilanteessa 2000 mk/kuussa, jolloin bruttoveroasteeksi olisi tullut noin 50 %. Andersson laski verotuksen ja perustulon suhdetta myös muilla luvuilla.

Nuorsuomalaisten mallissa vuodelta 1998 jokainen kansalainen saisi perustulon ja verovapauden 4000 markan kuukausituloihin asti (kaikki tulot huomioiden). Yli menevältä osalta maksettaisiin veroa esim. 47 %. Perustulon määrä olisi 1300

mk/kk. Se olisi ikäporrastettu siten, että nuorilla summa kasvaa 0-16 ikävuoden välillä 25 % perustulosta täyteen perustuloon. Työikäiset saisivat täyden perustulon. Perustulo alkaisi nousta 60 ikävuodesta ylöspäin 140 %:iin (1820 mk/kk), joka olisi yli 70-vuotiaiden perustulo.

Kokoomuslainen kansanedustaja Lasse Männistö on kertonut kannattavansa perustuloa, jonka suuruus olisi 300-500 euroa.