Lopullinen totuus: Joka leikistä suuttuu

Voi pojat, se on vaikea laji tuo huumori. Seksihäiriköiksi syytettyjen kansanedustajien puolusteluja lukiessa se on tullut entistä selvemmäksi.
Rapatessa roiskuu, kun vitsejä veistellään ja hauskoja seuramiehiä ollaan. Naisten pitäisikin nyt opetella nauramaan mukana ja olemaan turhia niuhottamatta.

Voi pojat, Helsingin Sanomien eduskunnasta kertomissa esimerkeissä ei kyllä ole huumorista jälkeäkään.

Kovin kaksista huumoria ei ole esimerkiksi se, että sanotaan paikalla olevasta naisesta "hyvät hinkit!" ja nauretaan päälle. Hauskaa ei ole myöskään se, että kehutaan naistyötoverin pepun näkyvän hyvin ja hekotetaan miehissä.

Otetaan vielä eduskunnan ulkopuolisiakin esimerkkejä, jotta huonon huumorin tunnusmerkit varmasti tulevat selviksi.

Huonoa huumoria on tuijottaa banaania syövää naista, iskeä silmää ja kysyä, että "mitäs banaanista tulee mieleen". Huonoa huumoria on sanoa vettä pullosta juovalle naiselle, että "olet tainnut imeä ennenkin". Myöskään huumorin multihuipentuma ei ole tokaista huoneeseen tulevalle naiselle, että "sisään vaan vaikkei seisoiskaan".

Nämä suurhumoristit löytävät itsensä usein jo ala-asteen loppuluokilla, jolloin he vaikkapa vekkulimaisesti paukuttelevat tyttöjen rintaliivien olkaimia. Yläasteella tyttöjä huvitetaan muun muassa "sä oot lauta" -tyyppisillä sutkautuksilla.

Voi pojat, näillekö nyt sitten naisten pitäisi nauraa? Tekisitte ennemmin vaikka kainalopieruja.

Lienee paikallaan kertoa pari hyvää nyrkkisääntöä huumorin käytöstä. Arvoisa hassunhauska seuramies, tässä vinkki: tunnistat hyvän huumorin siitä, että ihmiset nauravat. Erityisen hyvän huumorin tunnistat siitä, että muutkin nauravat kuin paras mieskaverisi siinä vierellä. Jos ihmiset katsovat vaivaantuneina lattiaan, voit päätellä, että huumori ei ollut onnistunutta.

Hyvä sääntö huumorin käyttöön on myös se, että ei naureta vieraille ihmisille. Toisten ihmisten kustannuksella pilailu edellyttää tiettyä tuttavuuden astetta. Kun tämä on tilanne, ei ole erityisen hyvä idea alkaa vitsailla tuntemattomalle naiselle tämän rinnoista.

Vielä yleisohje niille, jotka nyt miettivät otsat rypyssä, mistä todella voi vitsailla. Asia on näin: kaikesta voi vitsailla, mutta kaikki eivät voi vitsailla kaikesta - ei ainakaan niin, että se olisi hauskaa.

Voi pojat, niin on vaikea laji tuo huumori. Ongelman ydin ei kuitenkaan edes ole huumori, vaan sen taustalla olevat asenteet. Häiriköiviä kansanedustajia ja muita huumoriveikkoja tuntuu vaivaavan eräs harhakäsitys: he eivät ole ymmärtäneet, että hyvät hinkit ja peput ovat kiinni ihan oikeissa ihmisissä.

Kun tämä on tilanne, ei pelkkä törkysuiden siivoaminen pelasta tilannetta. Vaikka härskeyksiä ei suollettaisi eikä kenenkään ruumiinosia kommentoitaisi, taitaisivat nämä koomikot edelleen suhtautua alentuvasti naisiin.

Ulkokultaisessa kielenkäytön viilauksessa on jopa vaarana, että tilanteen aletaan valheellisesti uskotella olevan parempi. Toki se on alku, mutta asenteita se ei muuta.

Onhan jo nyt koko häirintäjupakka kääntymässä naisten syyksi. Huumorintajuttomat ämmät kun yrittävät sensuroida seuramiesten jutut ja sitten vielä mustamaalaavat näitä lehdissä. Ihan tässä miehille paha mieli tulee.

Ja voi pojat, sehän se ei tietenkään ole hauskaa.