Tiedotusoppi on poppi

26.1.2005 kello 3.24. Kuten kaikki tiedotusopin opiskelijat, Tomi ja Jan ovat elitistisiä vittupäitä - aina oikeassa ja muita mediaspedejä morkkaamassa. Päivittäinen känni on kääntymässä laskuhumalaiseksi vihamyrskyksi, jonka puhurilta ei säästy edes laatujournalismi.

"Kumpi on paskempi lehti - Metropoli vai Episodi?" Jan tivaa umpitunnelissa jokellellen.

"Metropoli, koska sillä pyyhkiessä menee perse ruvelle", Tomi sopertaa tiedotusoppineiden kantapaikan Doriksen käymälässä.

"Onneksi meillä on tämä lumoava miespalsta, jossa voimme haukkua kaikki paskat paskaksi! Teemme yhteiskunnallisesti merkittävää journalismia, jolla kukistamme kaupallisen ryvettyneisyyden. Mutta miten meistä tulikaan näin palvottuja megajulkkiksia?" Jan paasaa heittäytyen viinan vääristämien muistojen hautakammioon.

Luentosali A1, marraskuu 1999. Professori Jyrki Jyrkiäinen valistaa nuoria journalistinversoja joukkoviestinnän instituutioista. Sivuaineopiskelijat pingottavat, penseitä pääaineilijoita ei nappaa.

Tomin ja Janin vieressä liitutaulua toljottavat sittemmin Telakka-talkkarillaan menestyneet Eero ja Ilkka. Takarivissä myhäilee Ylen tuleva uutisankkuri Janne Toivonen. Täällä ne julkkikset syntyvät.

Jan ja Tomi häipyvät luennolta harjoitustoimituksen sohville haukkumaan Nite Trainissa pyöriviä haalaritylsimyksiä. Myös sisäpiiri saa osansa kurasta.

"Laitoksen holveihin luutuneet lehtorit eivät tajua opettamisesta mitään. Vanhat partapunikit ovat työskennelleet journalismin parissa viimeksi 1950-luvun alussa!"

20 kiloa ja neljä vuotta myöhemmin. Pojat ovat kasvaneet miehiksi ja laitoksen opetus petrannut perkeleesti. Opiskelijakaksikkoa se sapettaa, sillä uusista toimittajapyrkyreistä koulutetaan heitä kyvykkäämpiä journalisteja. Tällä alalla kaikki kadehtivat toisiaan.

"Miten saamme muut pitämään meitä esikuvinaan? Tarvitsemme välineen, joka tavoittaa opiskelijat ja idean, joka kuumentaa tunteita. Saisimmekohan vaikka Aviisiin kokkipalstan?" Tomi aprikoi.

"Ei tule kauppoja", jyrähtää Aviisin tuore päätoimittaja Honkonen, "eihän tuollaista lapsellista paskaa kukaan tervejärkinen lue!"

Lahjonta ja ilmainen viina tehoavat kuitenkin toimittajaan kuin toimittajaan. Tämä on tuttua tietoa jo tiedotusopin peruskurssilta. Näin saa alkunsa uljas miessaaga, joka käsittelee kaikkea ruuanlaitosta urheiluun ja taiteesta tieteeseen.

27.1.2005. Krapula. Miespalstan deadline tulee kohti kuin giljotiinin terä. Heput tärisevät horkkaisina humanistiravintola Artturin nurkkapöydässä niin, että muovisankaiset toimittajarillit ovat tippua nenältä. Aihe on vieläkin hakusessa, kunnes Janin idealamppu välähtää. "Kirjoitetaan maailman tärkeimmästä ammatista, omastamme!"

"Sopii. Mutta annatko siitä ensin sen Aviisin? Tähän krapulapaskahätään ei nimittäin Embo riitä!"