Kulmahuone: Tutkintokaupalla kansantalous nousuun?

Korkeakoulutus on nähty Suomen vahvuutena vuosikymmenien ajan - myös kansantaloudellisesti. Muutaman miljoonan asukkaan väestö ilman suurempia luonnonrikkauksia on kyennyt hämmästyttäviin suorituksiin historiansa aikana. On metalli- ja paperiteollisuus, Nokia, Angry Birds, PISA-menestys ja yksi maailman tasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Näistä Suomi tunnetaan. Maksuton ja saavutettava koulutus on siis tuottoisa sijoitus.

Opetusministeri Krista Kiuru asetti kesällä työryhmän, jonka tehtävänä on ollut löytää ne toimenpiteet, jolla koulutusvientiä edistetään. Hyvät tulokset peruskoulutuksessa ja kuva suomalaisesta koulutuksesta halutaan valjastaa kaupalliseen käyttöön. Näin luotaisiin yksi paikkaaja Nokian jättämälle aukolle. Taloustilanteen huomioon ottaen katsantokulma on ymmärrettävä.

Työryhmän mukaan Suomen korkeakoulujen tulisi vuoteen 2025 mennessä kolminkertaistaa kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä 60 000 opiskelijaan. Ryhmän mukaan koulutusviennin tulisi olla kannattavaa liiketoimintaa, jolla rekrytoidaan lisää osaavaa työvoimaa paikkaamaan pienentynyttä työikäisten joukkoa. Keinoiksi ryhmä esittää vararehtoriamme lainaten "rohkeasti" lukukausimaksujen perimistä tutkintoaan Suomessa suorittavilta ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lopputulos ei ole yllättävä.

Se tosin on yllättävää, että korkeasti koulutetussa valtionhallinnossa ei edelleenkään tunnusteta tutkimusta ja muiden Pohjoismaiden kokemuksia. Tanskassa on tutkittu, että kansainväliset opiskelijat tuovat verotuloina ja kulutuksena reilusti enemmän maahan kuin kuluttavat yhteisiä rahoja maksuttoman koulutuksena. Ruotsissa ja Tanskassa hakijoiden ja opiskelijoiden määrä on romahtanut eikä siten parhaita tulevaisuuden tekijöitä saada enää houkuteltua. Maksuton koulutus on tutkitusti Suomen suurin etu kilpailussa kansainvälisistä osaajista. On outoa, että siitä halutaan ehdoin tahdoin eroon. Tämä tehdään samalla, kun veronmaksajien määrä pienenee tulevina vuosina radikaalisti.

Passiivisen tutkintokaupan esteiden poistamisen sijasta olisi toivonut, että valtionhallinto tarjoaisi korkeakouluille jonkinlaisia välineitä kansainvälisillä koulutusmarkkinavesillä seilaamiseen. Tukea pitäisi tulla niin markkinoiden kartoittamiseen, myyntiartikkelien luomiseen kuin yliopistojen perusrahoitukseen. Myös valtakunnallista keskustelua koulutusviennin päämääristä, eettisistä periaatteista ja lainsäädännön muutostarpeista olisi syytä käydä. Tällä hetkellä lisärahoitusta ja tukea ei ole näköpiirissä, vaikka odotukset koulutusviennin suhteen ovat suhteettoman kovia. Korkeakoulut on jätetty yksin taistelemaan koulutusviennin supervaltojen kanssa.

Jari Järvenpää
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja