Luovuutta ei voi tulosohjata

"Suomessa on ilmainen ja laadukas yliopistokoulutus, mahdollisuuksien tasa-arvo, yksi maailman korkeimmista opintotuista ja valtavat panostukset tutkimustoimintaan." Onko kaikki yliopistomaailmassa siis hyvin?

Nykypäivänä yliopisto-opiskelijan ja -tutkijan työ sekä koko yliopistokenttä ovat myllerryksessä. Samanaikaisesti lisääntyvät vaatimukset sekä opiskelun että näkyvien tutkimustulosten tuottamisesta tehokkaammin. Tutkijan ja opiskelijan työhön liittyvien yhä kovenevien tehostamisen ja tulosohjauksen vaatimusten lisäksi molempien ryhmien toimeentulossa on vakavia puutteita.

Valtiovalta, elinkeinoelämä ja Suomen kilpailukyvyn ylläpitäminen asettavat kovat paineet yliopistoille ja opiskelijoille. Akateeminen tutkinto on suoritettava viidessä vuodessa samalla kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa hankkien.

Opintojen jälkeen on edessä taistelu työpaikoista, jossa ei kuitenkaan pelkällä koulutuksella pitkälle pääse.

Opiskelijan pitäisi siis kokopäiväisten ja tehokkaiden opintojen lisäksi hankkia opiskeluaikana tarvittava alan työkokemuskin.

Tutkijat puolestaan tekevät työtä usein määräaikaisilla sopimuksilla ainaisessa epävarmuudessa. Paineet hankkia lisärahoitusta vievät aikaa pohdinnalta ja luovalta työltä, jota ilman mitään tutkimustuloksia on mahdoton saavuttaa.

Opiskelijat ja korkealuokkaiset tutkijamme ovat Suomen tulevaisuuden toivo, jotka keksivät seuraavat menestystarinamme ja innovaatiot. Käytännössä samat ryhmät ovat työelämän puurtajia, jotka tekevät vaativia töitä määräaikaisilla sopimuksilla ja pienellä palkalla. Perusteettomat pätkätyöt ja määräaikaisten työsuhteiden ketjutus ovat arkipäivää.

Hallituksen kaavailemat valtionhallinnon tehostustoimet vähentäisivät opetusministeriön hallinnonalalta 6 000 työpaikkaa vuoteen 2011 mennessä. Valtaosa vähennyksistä kohdistuisi yliopistolaitokseen - yhteensä jopa 5 000 työpaikkaa. Esim. Helsingin yliopiston henkilöstö vähenisi 1 100 hengellä, ja Tampereellakin tämä merkitsisi satojen työpaikkojen katoamista.

Valtioneuvoston tuoreen periaatepäätöksen mukaan yliopistojen tulisi jatkossa panostaa tutkimuksen laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan. Myös yliopistolain muutos on tuonut yliopistoille lisää velvoitteita, kun opintoja pyritään nopeuttamaan ja opintojen ohjausta tulisi lisätä. Tutkintojen määrää tulisi myös kasvattaa. Miten tämä kaikki on mahdollista, jos henkilökuntaa karsitaan rankalla kädellä?

Vaikka hallituksen tavoite, parantaa hallinnon tuottavuutta ja siten säästää verorahoja, on hyvä, ei yliopistoja voida kohdella kuin mitä tahansa valtionvirastoa.

Akateemisen maailman saavutuksia ei nimittäin lasketa euroissa vuosittain, vaan koulutukseen ja tutkimukseen panostetut varat tuottavat tulosta vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Näitäkään tuloksia ei voida aina rahassa mitata ja luotettavasti tutkia: Kuinka suuri osa esimerkiksi Nokian menestyksestä on suomalaisen koulutusjärjestelmän tulosta?

Luovuutta ei voi tulosohjata. Jos innovaatioita ja huippututkimusta halutaan, on siihen annettava tarvittavat resurssit.

Marja Tiura
kansanedustaja / kok
sivistysvaliokunnan jäsen