Näe, koe, toimi

Yliopisto tuhansine opiskelijoineen on niin paljon suurempi opinahjo kuin lukio, että itsensä kaltaisen seuran etsiminen on huomattavasti helpompaa. Kavereita voi löytyä myös kotipaikkakunnallaan olosuhteiden takia yksin jääneille.

"Varmaan olisi hyvä mennä mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mitä järjestetään uusille opiskelijoille", Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhteisöterveyden vastaava psykologi Henriette Hämeenaho kannustaa.

Uusia kavereita voi etsiä yliopistolta oman oppiaineen ainejärjestöstä, erilaisista harrastekerhoista ja järjestöistä. Harrastekerhoja löytyy niin oluen, liitokiekon, eläintensuojelun kuin poliittisten puolueidenkin ympäriltä. Erityisen tärkeää uusien kavereiden löytäminen on niille opiskelijoille, jotka tulevat kaukaa.

"Kaikilla ei suinkaan tule tuttuja opiskelemaan tänne. Mitä kaukaisempi ja maaseutumaisempi kotiseutu on, sitä hankalammalta tietysti tuntuu tulla Tampereelle. Jos puolestaan on Helsingistä, voi olla hankaluuksia tulla tänne pieneen kaupunkiin."

Kuitenkin myös tamperelaisten uusien opiskelijoiden kannattaa olla aktiivisia.

"Tamperelaiset monesti kuvittelevat, että koska he ovat tamperelaisia, kaikki sujuu jotenkin itsestään. Voi olla, että ne omat lähimmät kaverit lähtevät jonnekin ihan muualle opiskelemaan, joten tamperelaistenkin pitäisi päästä kiinni uusiin ympyröihin. Ei kannata kuvitella tamperelaisena, että minähän tunnen kaupungin, joten miksi menisin tähän tutustumaan. Siinä on kuitenkin se ihmisyhteisö, mihin samalla saa kontaktin."

Osa muuttaa Tampereelle opiskelemaan suoraan lapsuudenkodistaan.

"Nyt kun opiskelijat pyritään valitsemaan niin, että olisi myös nuorempia ihmisiä joukossa, harva on vielä tottunut itsenäiseen elämään. Pitäisi pärjätä yksin, eikä koko ajan ole joko sukulaisia tai luokkakavereita ympärillä", Hämeenaho sanoo.

Opintotuen varaan jättäytyminen vaatii totuttelua.

"Monella on opettelua siinä, että kaikki pitää ostaa itse ilman äidin huoltoapua. Ensin tuntuu, että on paljon rahaa, kun sitä saa kerralla.
Sitten huomaa, että se ei riitä mihinkään", Hämeenaho sanoo.

Kaikki itsenäistymisen muutokset kertarysäyksellä kokevat uudet opiskelijat voivat huomata itsekin muuttuvansa hiukan ihmisinä.

"Moni tulee uuteen elämäntilanteeseen ajatellen, että on mahdollisuus päästä irti vanhoista rooleista ja kaavoista. Aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä. Ihan niin helppoa se ei tietenkään ole, miltä se haaveissa vaikuttaa. Se on kuitenkin mahdollisuus, johon kannattaa tarttua."

Koulussa hyvin menestyneet opiskelijat voivat joutua arvioimaan menestystään uudestaan.

"Kaikki muutkin ovat läpäisseet pääsykokeet ja ovat todennäköisesti melko älykkäitä ja lahjakkaita tyyppejä. Jos on omalla paikkakunnalla ja omassa luokassa tottunut olemaan joku tähti, se ei todennäköisesti toteudu yliopistossa, vaan ainakin joissain asioissa on hyvinkin keskinkertainen. Se on monen itsetunnolle kova paikka."

Lukiossa voi vielä menestyä pelkästään kuuntelemalla opetusta, mutta yliopistossa on pakko työskennellä myös itsenäisesti.

"Pelkällä fiksuudella ei pärjää, vaan pitää tehdä töitä. Täällä tunnit eivät kata koko oppialuetta."

Sopeutumisongelmat hoituvat kuitenkin yleensä kaveriporukan löydyttyä.

"Vertaiskokemukset ovat aina hyviä. Porukassa tietää, ettei ole ainoa, joka kärsii, vaikka kaikki näyttävät kuitenkin suhteellisen itsevarmoilta."

Tuutoritoiminnasta huolimatta kaikki opiskelijat eivät löydä massaluentojen keskeltä yhtään kaveria.

"Yksinäiset ihmiset ovat sillä tavalla yksinäisiä, että ei heitä missään näy."

Joskus uuden opiskelijan sopeutumiseen yliopistomaailmaan tarvitaan ammattiapua.

"Mielenterveyspalveluissa on hirveästi ruuhkaa, joten en kauheasti innosta ihmisiä tulemaan. Jos on samassa elämäntilanteessa olevia lähimmäisiä, ensin kannattaa puhua heidän kanssaan. Jos ystäviä alkaa ahdistaa, koska mistään muusta kuin minun ongelmista ei puhuta, ehkä sitten on hyvä hakea ulkopuolista apua. Ystävien kanssa voi silloin viettää vähän toisenlaisia aikoja ja keskusteluja."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Ulla Reinikainen, kuva