Haastava vaihtoehto hömpälle

Kielletty huvinäytelmä. Ohjaus ja käsikirjoitus Hannaleena Hauru, Juha-Matti Koskela, Lasse Poser. Tampereen Ylioppilasteatterin esitys 22. helmikuuta.

Viihteellisen ja usein kovin keskinkertaisen laitosteatterihömpän vastapainoksi on täysin perusteltua esittää myös vaihtoehtoisempaa näyttämötaidetta. Tampereen Ylioppilasteatterin kolmen ohjaajan yhteisteos Kielletty huvinäytelmä käsitteleekin yhteiskuntaa ja politiikkaa kokeellisen teatterin keinoin.

Tuloksena on paikoin virkistävää ja ajatuksia herättävää tulkintaa, mutta valitettavasti myös päämäärättömän tuntuista kohkaamista ja haukotuttavaa asioiden nimellistä pyörittelyä. Esityksen jälkeisistä tunteista vahvimmaksi jää hämmennys, jota tässä tapauksessa voi kuitenkin pitää positiivisena asiana.

Kielletty huvinäytelmä nimittäin jakaa taatusti mielipiteet ja herättää keskustelua - toivottavasti näytelmän omaperäisen toteutuksen lisäksi myös sen teemoista eli 1980-luvulla syntyneiden poliittisesta tyhjiöstä, keskustelevuudesta ja kuvien orjuuttavasta vallasta. Lisäksi näytelmästä on luettavissa vahvaa kapitalistisen kulutusyhteiskunnan ja vallitseviin oloihin vastarinnatta mukautumisen kritiikkiä.

Hämmennys herää jo katsomotilan suhteen. Aluksi yleisö etsii paikkansa kotoisaksi sisustetusta katsomosta, joka sijaitsee lähellä sisäänkäyntiä. Katsomon etuosassa on pari tv-ruutua, joissa näyttelijät juttelevat kameralle sattumasta, kohtalosta ja alkoholismista. Juuri kuva on alusta alkaen näytelmän peruspilari, esityksen konkreettinen ja vertauskuvallinen moottori.

Seuraavaksi yleisö ohjataan peremmällä sijaitsevaan varsinaiseen katsomoon. Lavalla on kaksi isoa screeniä, joihon heijastetaan väsymättä näyttelijöiden tekemisiä lavalla ja havainnoidaan ympäristöä eri kuvakulmista.

Valkokankailla välähtää myös työryhmän aiemmin kuvaamia pätkiä, joista osa on linkitetty taidokkaasti kulloinkin käynnissä olevaan kohtaukseen. Kumpi näkemäni tilanne on totta? Kumpaan kuvaan tässä pitäisi uskoa?

Seuraavat 80 minuuttia on viiden nuoren näyttelijän haastava matka, jossa ei näytelmän alkuosaa lukuun ottamatta ole juonta eikä oikeastaan henkilöhahmojakaan. Tämän "uuden" dramaturgisen toteutuksen keskellä vilisee kaikenlaista akrobatiasta ja Apulannasta runonlausunnan kautta aikakauslehtiläjään ja lasten uima-altaaseen. Kantaaottava arvokeskustelu on käynnissä koko ajan, ja sen taso vaihtelee tylsästä terävään.

Itselleni jäi näkemästäni käteen kaksijakoisia ajatuksia. Paikoin koko temmellyksen voisi luokitella kuuluisaksi tekotaiteelliseksi paskaksi, paikoin viisikon omintakeisen esityksen vielä omintakeisemmat tilanteet ja keskustelut tempaisivat vaivatta mukaansa.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki. Väliajan jälkeen yleisö palautettiin alkuperäiseen katsomoon ja käyntiin laitettiin varsinainen Actors Studio ála Ylioppilasteatteri. Näyttelijät istahtivat vuorollaan yleisön eteen juttelemaan tuntemuksistaan ja suhtautumisestaan näytelmään.

Esityksen hurjapäisimmän suorituksen tehnyt Lasse Forsgren myönsi, että oli ollut jossain vaiheessa harjoituksia epävarma koko Huvinäytelmästä. Nyt mies kertoi jo pitävänsä teoksesta kovasti.

Yleisön kannalta tilanne saattaa olla samantyyppinen - toinen katsomiskerta veisi varmasti paljon syvemmälle näytelmän pirstaleiseen rakenteeseen. Nyt vaihtoehtoisuus ja kimuranttius tuntui turhan usein itsetarkoitukselliselta.

Perinteistä teatteriviihdettä kaipaavalle Kiellettyä huvinäytelmää ei voi suositella. Mutta mars katsomoon, kaikki hämmennystä ja haasteita kaipaavat konventionalismin vastustajat!

Tomi Nordlund

Esitykset ti 7.3, ke 8.3., to 9.3., to 16.3., pe 17.3. ja la 18.3. klo 19.