Ylioppilasteatteri on yhä vaihtoehtoteatteri

Eteisessä saattoi horjahdella vastaan Kauko Röyhkä, basisti Pekka Pohjola, filosofi Esa Saarinen tai joku outo kadun mies", Kuopion Kaupunginteatterin ohjaaja Olli-Matti Oinonen muistelee Tampereen Ylioppilasteatterin historiakatsauksessa 80-luvun alun Tampereen Ylioppilasteatteria ja sen yhteydessä toiminutta kommuunia.

Tampereen Ylioppilasteatteri täyttää lokakuun lopussa 50 vuotta, mitä juhlitaan 30. lokakuuta jäsenten ja kutsuvieraiden juhlilla. Paikalle on saapumassa todennäköisesti hyvin nimekästä väkeä, sillä ylioppilasteatterilla on pyörinyt vuosikymmenten saatossa kymmeniä orastavia ammattitaiteilijoita, muun muassa muusikko Juice Leskinen, kirjailijat Eeva-Liisa Manner ja Johanna Sinisalo sekä Snoopi Siren, jonka ohjaama Popcorn pyörii parhaillaan Tampereen Teatterissa.

Ylioppilasteatteri on kasvanut yliopiston draamastudion opettajien johtamasta kiertolaisteatterista opiskelijoiden omaksi teatteriksi, joka on ja pysyy Itsenäisyydenkadulla, muttei halua laitostua.

"Olemme saaneet 50 vuodessa jalansijan harrastajateatterikentällä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että meidät tunnetaan ja meillä on tällä hetkellä hyvä taloudellinen tilanne. Mutta olemme edelleen nuori teatteri siinä mielessä, että luomme koko ajan uutta", teatterin hallituksen sihteeri Helka Rissanen sanoo.

Tampereen Ylioppilasteatterilla on värikäs historia, johon kuuluu monia yhteistuotantoja muiden teattereiden kanssa. Menestystarinoiden lisäksi joukkoon mahtuu Ahaa Teatterin kanssa tehty Elvis-musikaali, joka keräsi historialliset miljoonatappiot 80-luvulla.

Tampereen Ylioppilasteatteri oli yliopiston tapaan voimakkaan yhteiskunnallinen 60-70-luvuilla. Teatterin linjasta riideltiin välillä niin paljon, että esitykset kärsivät. 80-luvulta eteenpäin YT:ssä on keskitytty vain teatterin tekemiseen - ja yhdessä juhlimiseen.

"Nykyisin ylioppilasteatterin linja on, että teemme uusia, haastavia ja kokeellisia esityksiä ja vanhoja klassikoita uudella tavalla. Linja päivittyy aina, kun tulee uusia jäseniä", Rissanen sanoo.

Syksyllä ylioppilasteatterin ainut ensi-ilta on työryhmälähtöinen esitys, jossa on koreografina tanssija Elina Pirinen. Muuten ohjelmisto täytetään vierailuesityksillä ja keväältä jatkavalla Kovan onnen lapsilla.

Hertta-Mari Kaukonen

YT tanssii kuin humalassa

Tampereen Ylioppilasteatterin Kovan onnen lapsia on alkuun hämmentävää katsottavaa, sillä alku on puuduttavan hidas ja täynnä huutoa. Melko pian näyttelijöiden loistava liikekieli alkaa kuitenkin voittaa mielenkiinnon puolelleen.

Näyttelijät näyttelevät humalaisia ja vaivaisia tanssimalla nykytanssin liikkein eli ryömimällä ja kaatuilemalla pitkin räsymatoin peitettyä lattiaa. Luova ratkaisu toimii aivan loistavasti ja tuo huumoria vakavaan aiheeseen. Lavalla ei näy vain työnsä menettäneiden, nälkäisten, köyhien ja kipeiden polojen ihmiskohtaloita, vaan myös uudenlaista komiikkaa. Näyttelijäntyö on ensiluokkaista ja äänenkäyttö varsinkin päärooleissa ammattimaista.

Ainakin kevään ensi-illassa yleisö taputti ja nauroi pitkin esitystä. Kyyneleitä näkyi vähemmän. Itseäni esitys ei koskettanut kovinkaan syvältä, koska alati muuttuviin hahmoihin oli vaikea samaistua. Katsojan vieraannuttaminen näytti tarkoitukselliselta, mutta en silti täysin ymmärtänyt esityksen toisteista rytmiä. Vaikka Tampereen Ylioppilasteatterin Kovan onnen lapsia ei varmasti ole kaikkein syvällisin versio näytelmästä, hauskin se voi hyvinkin olla - ja taatusti katsomisen arvoinen.

Hertta-Mari Kaukonen

* * * *

Kovan onnen lapsia Tampereen ylioppilasteatterissa
Käsikirjoitus: Minna Canth, Ohjaus: Kerttu-Liisa Pirinen
Rooleissa: Harri Ahola, Nunu Ahtiainen, Mirjami Heikkinen, Maia Häkli, Aki Korhonen, Johanna Leskelä, Teemu Mäkinen, Tarja Sahlstedt, Satu Virtala, Liput: 12/6e, Esityksiä: 25.9 asti