Werstaassa: Freudista tuli psykologian kirosana

"Minäkö olen nyt historiaa?", Tampereen kaupungin sijaishuoltopäällikkö Timo Vikman, 60, naurahtaa, kun pyydän häntä kertomaan opiskelumuistoistaan 40 vuoden takaa.

Kaukaiselta historialta 1960-luvun psykologian opiskelu alkaakin tuntua, kun soitan yliopiston tiedotukseen ja kysyn psykologian laitoksen syntyvuotta ja opiskelijamääriä.

"Sinä kysyt asioita, joita kukaan tässä talossa ei tiedä", Tampereen yliopiston tiedottaja Pirjo Achté sanoo, mutta palaa asiaan.

Psykologian opetus alkoi Tampereen yliopiston edeltäjässä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1943. Opiskelijat hakivat opiskelemaan tiedekuntaan, eivät suoraan pääaineeseen, minkä takia psykologian opiskelijoiden tarkkaa määrää ei ole tiedossa. Tiedekuntavalinnasta siirryttiin pääainevalintoihin 1960-luvun puolivälistä alkaen, mutta siirtymisajankohta vaihteli tiedekunnittain.

Vikman aloitti psykologian opintonsa 1968 ja valmistui vuonna 1975.

"Kaikki oli hyvin tutkimusorientoitunutta ja tiukan tieteellistä. Ei paljon jorinoitu mitään."

Opiskelu oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa juuri sellaista, millaiseksi yliopistoa halutaan nykyisin palauttaa, kun puhutaan sivistysyliopistosta.

"Tutkimusmetodiikkaa korostettiin kovasti. Silloin oli vallallaan positivistinen näkemys tutkimuksesta. Freud ja persoonallisuustestit olivat suunnilleen kirosanoja", Vikman naurahtaa.

Psykologia oli siis varsin edistysuskoista ja luonnontieteen kaltaista.

"Kukaan ei kysynyt, olitko paikalla"

Opiskelijamäärät olivat Vikmanin aloittaessa opintojaan noin kolme kertaa pienempiä kuin nykyisin. Opiskelijoita oli 5?810. Massaluennot olivat silti arkipäivää.

"Tilastotieteen peruskurssilla päätalon salit kymppi A ja B olivat melko täynnä. Tunnelma oli joskus aika epätoivoinen, kun ei tajunnut puoliakaan luennoitsijan esityksestä. Saleissa oli monta sataa kuulijaa, joten eihän siellä nyt kukaan mitään kysynyt. Luennoitsija puhui sen oman asiansa ja sillä selvä", Vikman naurahtaa.

Erityisesti Vikmanin mieleen on painunut Johan Weckrothin psykologian perusopintoihin kuulunut approbatur-luentosarja.

"Yksityiskohtia en muista, mutta Weckrothia pidin syvällisenä ajattelijana, joskin aika vaikeaselkoisena."

Vikman uskoo, että nykyisin siirtyminen lukiosta yliopistoon ei ole läheskään yhtä mullistavaa kuin hänen aikanaan, koska nykyinen luokaton lukio valmistaa opiskelijoita yliopistomaailmaan.

"Koulussa oli jotenkin tottunut siihen, että opettaja varmisti, että kotiläksyt oli tehty. Yhtäkkiä yliopistossa ei. Hyppäys oli aikamoinen."

Uusilla opiskelijoilla ei ollut tukenaan tuutoreita eikä opinto-ohjaajia.

"Ilmoitustaululta vain katsottiin, mikä arvosana tuli. Jos ei pärjännyt, täytyi tulla vain uudestaan yrittämään. Kukaan ei kysynyt, olitko paikalla tai miten meni."

Kuitenkin pro gradu -työhön sai ohjausta. Odotukset opinnäytetyön tasosta olivat melko korkealla.

"Teimme ryhmägradun kuuden opiskelijan kanssa, kuten siihen aikaan oli melko tyypillistä. Yhdessä siitä tuli aika iso tutkimus, joten saimme graduumme tutkimusrahoitusta. Oli opettajalle ja meille itsellemme tärkeää, että teimme merkittävää tutkimusta."

Teksti: Hertta-Mari Kaukonen
Kuva: Tampereen yliopiston arkisto