Pääkirjoitus

Ei ole kovin yllättävää, että opetuksen tulevaisuudesta puhuttaessa puhutaan myös rahasta. Oli kyse sitten peruskoulu- tai yliopisto-opetuksesta.

Opettajaharjoittelun siirtämiselle yliopistojen yhteydessä toimivista normaalikouluista tavallisiin kuntien rahoittamiin kouluihin voi löytää hyviäkin perusteita. Normaalikouluissa on rahaa ja työvoimaa kokeilla uusia opetusmetodeja ja osoittaa lapsille enemmän huomiota. Kiitos tästä kuuluu myös opettajaopiskelijoille.

Harva kuitenkaan pääsee valmistuttuaan töihin normaalikouluun, ja normaalin koulun arki voi tulla yllätyksenä, jos ei ole ollut norssin ulkopuolella töissä muuta kuin parin viikon pakollisen harjoittelun.

Raha on silti häpeällinen syy alkaa uudistaa opettajankoulutusta. Jos normaalikoulut nykyisessä muodossaan joskus lopetetaan ja siitä saadaan säästöjä, säästöt tulisi ohjata suoraan niille kouluille, joissa opiskelijat harjoittelevat tulevaa ammattiaan varten.

Harjoittelijoista voi olla apua opetustyössä, mutta heidän ohjaamiseensa tarvitaan myös aikaa. Moni opettaja ei ehdi tuntien välissä edes piipahtaa opettajanhuoneessa vessassa saati sitten antaa palautetta ja vastata opettajaopiskelijoiden kysymyksiin.

Kouluissa lisääntyvän väkivallan ja valvontakameroiden luulisi olevan selvä osoitus siitä, että opettajia ei kannata kuormittaa yhtään nykyistä enempää. Opettajien palkatkin ovat nykyisellään työn vaativuuteen ja siihen vaadittavaan koulutukseen nähden liian pieniä.

Monelle opettajalle riittäisi varmasti silti nykyinenkin palkka, jos työolosuhteet olisivat kunnossa. On väärin sekä opettajaa että oppilaita kohtaan, jos puolet opetukseen tarkoitetusta ajasta kuluu yhden tai kahden ongelmaoppilaan suitsimiseen, koska nämä eivät mahdu luokalle, jossa heille pystyttäisiin antamaan heidän tarvitsemaansa huomiota.

Normaalikoulun jälkeen moni vastavalmistunut saattaa siinä tilanteessa miettiä, voisiko leipänsä ansaita helpomminkin.

Tuomo Tamminen
päätoimittaja