Menivätkö luentolakot ja mielenosoitukset hukkaan?

Politiikka ja yhteiset asiat eivät kiinnosta opiskelijoita. Ei varsinkaan opiskelijapolitiikka, ainakin, jos on uskominen pieniin äänestysprosentteihin eduskunta- ja varsinkin edustajistovaaleissa.

On kuitenkin olemassa asia, jonka takia opiskelijat ovat järjestäneet vuosikausia mielenosoituksia, luentolakkoja ja keskustelutilaisuuksia.

Ei, se ei ole opintotuen pienuus.

Kun tätä saavutettua oikeutta ollaan nyt nirhaamassa pienemmäksi, suurin osa riviopiskelijoista ei huomaa mitään.

Kyseessä on opiskelijoiden oikeus osallistua päätöksentekoon yliopiston eri hallintoelimissä eli paikka kolmikannassa, jonka muodostavat professorit ja apulaisprofessorit; opettajat, tutkijat ja muu henkilökunta sekä opiskelijat.

Tampereen yliopiston hallitus päättää keskiviikkona 14. maaliskuuta tiedekuntaneuvostojen kokojen pienentämisestä.

Aviisin mennessä painoon ei ollut vielä saatavilla tietoa, kuinka suuria pienennykset tulevat olemaan. Todennäköisesti opiskelijoiden paikkoja vähennetään 1-2 per tiedekunta. Edelleen hallinnon opiskelijajäsenten eli hallopedien osuus pysyy joka tapauksessa kolmanneksena.

"Ainejärjestöjen mukaan tuntuva pienennys eli esimerkiksi kolmen paikan vähennys voisi huonontaa demokratiaa. Kaikista oppialoista ei välttämättä suurten pienennysten jälkeen pääse ketään tiedekuntaneuvostoon, jossa kuitenkin päätetään esimerkiksi opetussuunnitelmista. Hallopedien pitää siinä tapauksessa ajaa enemmän koko tiedekunnan etua kuin vain oman ainejärjestönsä etua", Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Pasi Rautanen sanoo.

Opiskelijat olisivat jyränneet

Toisin oli ennen.

"Yliopiston hallintoon pääseminen, mutta myös muu yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli 1970-luvun opiskelijoille hirveän tärkeää, koska silloin yhteiskunta oli hyvin patriarkaalinen. Suuret ikäluokat halusivat itse päästä päättämään asioistaan sen sijaan, että olisi tehty automaattisesti niin kuin faija sanoi", vuosina 2001-2004 Tamya pääsihteerin paikalta luotsannut Touko Berry sanoo.

Opiskelijoiden pääsy tasavertaisesti hallintoon oli ylioppilasliikkeessä keskeinen tavoite 1960-luvun lopulta pitkälle 1970-luvun puolelle asti.

Vuonna 1966 Tampereen yliopiston opiskelijat pääsivät ensimmäisinä mukaan hallintotyöskentelyyn opintoyhteistyöelimeen, jolla ei ollut kuitenkaan päätösvaltaa vaan pelkästään mahdollisuus lausua suosituksia. Vuoteen 1969 mennessä opiskelijat saivat edustajansa kaikkiin hallintoelimiin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä radikalisoituneeseen ylioppilasliikkeeseen oli ehtinyt rantautua ajatus mies ja ääni -periaatteesta.

"Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Paltilan Pertti ja poliittinen sihteeri Olli Saarela toivat ulkomailta radikaalin ideansa yleisestä ja yhtenäisestä äänioikeudesta yliopiston päätöksenteossa Tampereelle. Euroopassa se ei saanut sillä tavalla tuulta alleen kuin Suomessa", hallituksen puheenjohtajana hallintokamppailun aikaan toiminut Jukka Rantanen sanoo.

Yleisen ja yhtenäisen äänioikeuden mukaan kaikista asioista olisi äänestetty yliopiston rehtorin valintaa myöten, niin että jokaisella yliopistolaisella olisi ollut yksi ääni.

"Mies ja ääni -periaate olisi tietenkin tarkoittanut opiskelijoiden ylivaltaa, koska opiskelijoita on ylivoimaisesti eniten", Berry hymyilee.

Opetusministeri Johannes Virolainen asettui tukemaan yliopistojen yleistä ja yhtenäistä äänioikeutta lakialoitteellaan vuonna 1969.

Kymmenen päivän lakko puri

Kun näytti siltä, että lain käsittely siirtyy seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi eduskunnan loman takia helmikuussa 1970, opiskelijat asettuivat luentolakkoon. Tampereella päärakennuksessa raikuivat taistelulaulut ja näyttelijäkurssi esiintyi.

"Lakko jatkuu. Älä petä. Älä mene luennolle" -kyltit toimivat hyvin.

Opiskelijat olivat yhtenä rintamana taistelussa mukana.

"Varmasti yli 90 prosenttia osallistui lakkoon. Kirjoitin yöt taistelupuheita, joita luin päivällä", lakkoa johtanut Rantanen muistelee.

Maanlaajuinen luentolakko organisoitiin Tampereelta, jossa lakkoilu kesti yliopistokaupungeista kaikkein kauimmin eli kymmenen päivää.

Lakko lopetettiin voittotunnelmissa, kun eduskunnasta tuli tieto, että laki käsitellään ajoissa. Yleisen ja yhtenäisen äänioikeuden takaava laki ei kuitenkaan mennyt koskaan läpi eduskunnassa.

Aktiivisimmat opiskelijat lakkoilivat yleisen ja yhtenäisen äänioikeuden puolesta vielä vuosikausia järjestämällä mielenosoituksia ja luentolakkoja, mutta ne eivät enää olleet yhtä massiivisia kuin vuonna 1970.

Yliopistoihin pesiytyi ajatus kolmikannasta samoihin aikoihin mies ja ääni -periaatteen kanssa. Kolmikantaa noudatetaan Tampereen yliopistossa kaikissa hallintoelimissä, jopa säntillisemmin kuin monissa muissa yliopistoissa. Komikanta sai lain voiman vuonna 1974.

Haluatko hallopediksi?

Uusien hallopedien haku on juuri meneillään.

"Kiinnostus näitä paikkoja kohtaan on jotakin muuta, kuin mitä pitäisi olla. Tiedekuntaneuvostopaikat on kyllä saatu täytettyä, mutta laitosneuvostopaikoissa on ollut puristusta. En kuitenkaan usko vähennyksen johtuvan välttämättä siitä, ettei tulijoita ole tarpeeksi. Käsittääkseni ainakin henkilökunnassa ja professorikunnassa on ollut kiinnostusta ja kaikkia paikkoja vähennetään samassa suhteessa", Rautanen sanoo.

Hallopedien karsimisessa on keskeistä historian valossa juuri kolmikannan säilyminen.

"Opiskelijat ovat ehdottomasti ansainneet paikkansa hallinnossa, koska he ovat tehneet paljon kehittääkseen yliopistoa. Jos kolmikanta säilyy, pienennys ei ole iso ongelma. Ennenkin on tehty niin, että on perehdytty asioihin laajemminkin kuin vain oman aineen osalta", Berry sanoo.

Entistä vaikuttajaa kummastuttaa nykyopiskelijoiden passiivisuus.

"Toasin valtuuskunnan kokouksissa olen joskus ihmetellyt, että nykyisin opiskelijajäsenet jättävät tulematta, eivätkä edes ilmoita siitä. Tamyn hallitukseenkin tuntuu pääsevän ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ennen järjestökokemusta vaadittiin vuosikausia. Ehkä olikin ihan hyvä, ettei me saatu sitä yleistä ja yhtenäistä äänioikeutta yliopistoon", Rantanen miettii.

Hertta-Mari Kaukonen

Lähteet: Mervi Kaarninen: Murros ja mielikuva. Tampereen yliopiston historia 1960-2000 ja Tamyn toimintakertomus 1.5.1969-30.4.1970