Kertaus on opintojen äiti

Jälleen kerran uusi syksy alkaa yliopistolla. Jokaiseen syksyyn kuuluu samankaltaisia asioita vuodesta toiseen: uudet ja vanhat opiskelijat aloittavat opintonsa, kaupungin opiskelijaelämä vilkastuu ja yliopiston ravintoloissa sekä mikroluokissa on tungosta. Vuodesta toiseen syksy on hyvin samankaltainen.

Joka vuosi syksy näyttää samalta myös ylioppilaskunnan kannalta. On syksyisiä rutiineja kuten ylioppilaskunnan esitteleminen orientoivissa opinnoissa, avajaisbileet, kaupunkisuunnistus ja niin edelleen. Valitettavasti edunvalvonnassakaan eivät asiat näytä muuttuvan. Tänäkin syksynä puhutaan opiskelijoiden toimeentulosta ja opiskelun rajoittamisesta.

Opintorahaa ei ole korotettu, eikä myöskään asumislisää. Opintotuki on jäänyt pahasti jälkeen kustannuskehityksestä. Elinkustannukset ovat nykyään jotain aivan muuta kuin mitä ne olivat 12 vuotta sitten, kun nykyiseen tukimalliin siirryttiin.

Maamme hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt opiskelijoiden toimeentulon ratkaisemiseksi mitään, jollei lasketa esitystä opintolainan kuukausittaisen erän korottamisesta, mikä on varsin laiha lohtu varsinkin, kun entistä harvempi opiskelija uskaltaa rahoittaa opiskelujaan lainalla.

Samalla hallitus on kuitenkin ollut aktiivinen opiskelun rajoittamisessa. Aikomuksena on toden teolla pakottaa opiskelijat valmistumaan opinto-oikeuden menetyksen uhalla. Keinotekoisen rajan asettamisella ja opiskelijoiden samaan muottiin pakottamisella tuskin saavutetaan mitään hyvää.

Samat teemat siis toistuvat vuodesta toiseen. Tästä lehdestäkin on voinut lukea useita näitä samoja asioita käsitteleviä samansisältöisiä kirjoituksia. Joitakin asioita on kuitenkin toistettava vuodesta toiseen, jotta päästään eteenpäin.

Yliopiston on toistettava rutiinejaan, jotta opinnot voisivat alkaa. Samalla tavalla ylioppilasliikkeen on jatkettava asioiden ajamista, jotta ongelmat ratkeisivat. On vain jaksettava puhua vuodesta toiseen samoista asioista, vaikka mitään ei tuntuisi tapahtuvankaan. Ainoastaan pitkäjänteisellä työllä saavutetaan tuloksia.

Paljon on vielä tekemättä niin opinnoissa kuin edunvalvonnassakin. Välillä tuntuu, ettei mikään muutu, mutta muutokset tapahtuvat usein pikkuhiljaa ja huomaamatta. Nähtäväksi jää, tuoko tämä vuosi hyviä tai huonoja muutoksia vai tapahtuuko mitään.

Voimia syksyyn ja uuden lukuvuoden alkuun!