Asevelvollisuuden lopun alku

Armeija on aihe, josta suomalainen jaksaa jauhaa ja maanpuolustus asia, josta jokaisella meillä on mielipide. Vuonna 2008 yleistä asevelvollisuutta kannatti 74 prosenttia Maanpuolustustiedotuksen suunnittelunkunnan MTS:n mielipidemittauksen tuhannesta vastaajasta. Vain yksi prosentti ei osannut sanoa mielipidettään maanpuolustuskysymykseen.

Piskuisen isänmaamme puolustaminen idän isolta uhalta on ollut kunnian kysymys, maksoi mitä maksoi. Yleistä asevelvollisuutta on kritisoitu muttei kyseenalaistettu tosissaan. Myös itsenäinen, liittoutumaton puolustuspolitiikka on tärkeä suomalaisille. Enemmistö sanoo edelleen ei Natolle. Vaan pinnan alla muhii. Epäilyksen varjo on langennut systeemiin.

Spekulaatiot sinetöi Puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen puhe maanpuolustuskurssin avajaisissa syyskuun puolessa välissä. Puheloinen totesi, että armeija täytyy panna täysremonttiin, sillä raha ei yksinkertaisesti riitä. Hän myös lisäsi, että rahoituspulmaan ei saada apua edes Natosta. Asioiden on muututtava ratkaisevasti.

Maanpuolustuksen hoitamiseen on olemassa kolme eri pääsuuntausta: yleinen asevelvollisuus, valikoiva asevelvollisuus sekä ammattiarmeija.

Monessa maassa yleinen asevelvollisuus on säilytetty perustuslaissa, mutta sitä ei toteuteta käytännössä. Vaikka kaikki miehet olisivat asevelvollisia, armeijan harmaisiin päätyy esimerkiksi vain kymmenen prosenttia ikäluokasta joko arvottuna tai erilaisilla kriteereillä valittuna.

Tätä ehdotti meillekin Vihreät.

Vihreiden maanpuolustusmallissa kaikki halukkaat sukupuoleen katsomatta pääsisivät opettelemaan sotimista. Jos vapaaehtoisia ei tulisi, ehdottaa Vihreät arpaa. Tavoitteena olisi 70 000 - 150 000 sotilaan reservi ja halvemmat puolustusmenot.

Villeimmät visionäärit ovat puhuneet ammattiarmeijasta. Uutuuttaan hohtava tekniikka ei miesvoimaa tarvitse, sanotaan.

Kysytään, mitä näistä malleista tuumaa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Arto Nokkala.

Valikoivuuteen liittyy aina sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmat, paitsi jos asepalvelukseen valitaan vapaaehtoisuuden pohjalta, toteaa Nokkala. Ja silloinkin tiukan paikan aseisiin saatavien miesten määrä, eli reservi, pienenee. "Jos alle 150 000 miehen reserviin mennään, joudutaan Puolustusvoimien tehtävä arvioimaan uusiksi."

Nyt reservin määräksi lasketaan 350 000. Alaspäin on tultu. Kylmän sodan kriisivuosina Suomessa puhuttiin jopa miljoonan miehen reservistä. Nyt tuo 350 000 on määrä, joka kuuluu sodanajan joukkoihin. Niin moni mies ja nainen tietää minne ja kenen kanssa mennä, jos käsky käy.

"Minä olen ensimmäisessä aallossa. Keskimääräinen eliniänodote meille rintamalla on seitsemän minuuttia", ystävä toteaa illanvietossa. Ihan tavallinen suomalainen parikymppinen mies, josta tulee laborantti.

Tuo valtava koneisto, Puolustusvoimat, on olemassa, jotta Suomi voi puolustautua toisen valtion hyökkäystä vastaan. Myöskään ammattiarmeijalla ei tähän tehtävään Nokkalan mielestä yllettäisi.

"Pienellä ammattiarmeijalla pystyttäisiin puolustamaan juuri ja juuri pääkaupunkiseutua. Sitten täytyisi lähteä siitä, että Suomen laajasta alueesta osa jäisi hyökkääjän haltuun."

Lisäksi on pulma, miten pitää ammattiarmeijan sotilaat nuorina. 35-vuotias sotilaan ammatista eläköitynyt joutuu kouluttautumaan uudelleen siviiliammattiin. Yhteiskunnalle se tämäkin maksaa, Nokkala muistuttaa.

Nyt tilanne näyttää rauhalliselta meidän kulmillamme. Siitä on kiittäminen EU:ta, toteaa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkija Teemu Palosaari. Palosaaren mukaan EU on onnistunut toteuttamaan hyvin yhden sen kantavista perustamisajatuksista: integraatio on tuonut mukanaan rauhan.

Kahden maailmansodan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että olisi kaikille parempi, jos Saksa ja Ranska olisivat kavereita keskenään. Taloudellisen riippuvuuden ja kulttuurisen vaihdon hedelmiä nautitaan nyt.

"Sodan ajatus Euroopassa on muuttunut mahdottomaksi. Se on hieno saavutus", Palosaari toteaa.

Hän toki myöntää, että unionin raja-alueilla konfliktit ovat mahdollisia. Niinpä, huutaa Suomi, nimimerkki Tuhat kilometriä raja-aluetta.

Laaja alue. Sanapari livahtaa kaikkien yleisen asevelvollisuuden kannattajien huulilta. Kuitenkin Palosaaren mukaan koko sodan ajatus on muuttunut niin, että kuva metsässä rämpivistä sotilaista on aikansa elänyt.

"Enää ei juurikaan ole sotia, joissa kaksi valtiota julistaisi toisilleen sodan ja alkaisi siirtää joukkoja rajalle."

Myös sodan tavoitteet ovat muuttuneet. Enää ei himotella naapurin nurmikkoa vaan sitä, että naapuriin muuttaisi sellainen hallitsija, joka ajaisi nurmikon meidän mielestämme oikealla tavalla. Eikä oikeastaan edes naapuriin. Nykyajan sodat sijaitsevat jossain kaukana, jonne me lähetämme kriisinhallintajoukkoja.

Vaikka Suomi on perinteisesti liittoutumaton, olemme me osa Euroopan unionia. EU:lla ei ole yhteistä armeijaa, mutta yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on, ja se koskettaa meitäkin. Suomikin osallistuu puolen vuoden vahtivuoroihin, eli nopean toiminnan joukkoihin.

Tähän ammattiarmeija sopisi paremmin. Pitkälle koulutetut ja erikoistuneet ammattisotilaat voitaisiin lähettää tiukkoihinkin paikkoihin pienellä varoitusajalla; reservin jätkiä ei noin vain. Ja onhan meillä jo ammattisotilaitakin. Puolustusvoimat maksaa palkkaa lähes 9 000:lle sotilaalle.

Nokkala heittää kehiin lukuja: 95 prosenttia Puolustusvoimien resursseista menee oman maan puolustamisen harjoitteluun. Kansainvälinen kriisinhallinta on pikkuosassa meidän asevoimissamme.

Pahan päivän varalle on varauduttava.

"Kansainvälisen politiikan tradition mukaan ei kannata tuijottaa lyhyen aikavälin tilanteeseen. Jos sataan vuoteen ei tapahdu mitään, ei se silti tarkoita, että sota olisi hävinnyt", Nokkala sanoo.

Vihreiden ehdotus oli ensimmäinen konkreettinen poliittinen avaus miesmuistiin. Pandoran lippaan kuitenkin avasi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara.

Poutvaaran yhteistutkimus osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun. Hän tutki OECD-maita vuosina 1960-2000.

Kielteinen vaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on. Mitä pidempään palvelusta suoritetaan, sitä enemmän se haittaa opintoja. Moni jättää koulut kesken. Palvelusaika myös viivästyttää töihin menemistä.

Yleisen asevelvollisuuden suorat kustannukset saattavat siis olla ammattiarmeijaa pienemmät, mutta hintalappu näyttää nätiltä vain paperilla. Jos haittavaikutus kansantalouteen otetaan huomioon, on yleinen asevelvollisuus katkeran kallista.

"Aikaisemmin olisi ollut vaikea uskoa, että maanpuolustuksellisia ratkaisuja perusteltaisiin taloudellisilla laskelmilla ja tehokkuudella. Ehkä siinä on jotain tämänhetkiselle yhteiskunnalle ominaista", Palosaari pohtii.

Vahva traditio hidastaa, mutta muutos on alkanut jo. Puolustusministerimme Jyri Häkämies (kok.) arvioi kolumnissaan juuri, että reservi on liian suuri. Nyt se on sanottu ääneen ministerin suulla. Silti Häkämies ei poistaisi yleistä asevelvollisuutta.

Nokkala arvioi, että Suomi menee kohti valikoivaa asevelvollisuutta. Hän tosin kieltäytyy käyttämästä termiä valikoiva asevelvollisuus ja puhuu mieluummin asevelvollisuuden kehittämisestä.

Suomessa varusmiehet tullaan valitsemaan ensisijaisesti terveydellisin perustein. Jo nyt on tullut uusi terveysluokka T. Siihen luokitellaan asevelvolliset, jotka voivat aiheuttaa toisille sotilaille vaaraa. Myös teknillistyminen jatkuu, ja sodanajan joukkojen määrä vähenee Nokkalan arvioin mukaan 250 000 sotilaaseen, eli sadallatuhannella nykyisestä.

Juuri julkistettiin myös tietoturvapomo Risto Siilasmaan vetämän työryhmän raportti, joka käsittelee Puolustusvoimien tulevaisuutta. Raportille ladattiin suuria toiveita tuoreista avauksista.

Niitä ei tullut.

Selvityksessä todetaan, että yleisen asevelvollisuuden todelliset kulut ovat jopa kaksi miljardia suuremmat, kuin julkisesti pyöritelty budjettiluku, 2,8 miljardia. Lisäksi selvityksessä ehdotetaan henkilökunnan irtisanomisia ja palvelusaikoihin neljän kuukauden lyhyttä versiota.

Kaikesta huolimatta selvitys kannattaa edelleen yleisen asevelvollisuuden ylläpitämistä. Raportissa todetaan, että palvelukelpoisilla miehillä ja vapaaehtoisilla naisilla "tulee olla oikeus suorittaa varusmiespalvelus".

Maanpuolustuksen järjestäminen on aina poliittinen päätös, johon vaikuttavat ideologiat, tunteetkin. Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk.) näki Poutvaaran tutkimuksen, oli hänen kommenttinsa lyhyt, mutta paljonpuhuva.

Tutkijan laskelmissa on nyt virhe, oli Korkeaoja tuumannut.

Verna Leinonen, teksti &
Hanna Nauha, kuvitus

Yleinen asevelvollisuus

Jokainen 18-60 -vuotias suomalainen mies on asevelvollinen. Yli 70 prosenttia ikäluokan miehistä suorittaa edelleen asepalveluksen. Tällä luvulla Suomi menee kirkkaasti Euroopan maiden kärkipäähän, kun puhutaan asevelvollisten kouluttamisesta.

Yleinen asevelvollisuus on Suomen kaltaisena käytössä enää Euroopan maista Kreikassa ja Kyproksella. Myös Sveitsissä on laaja yleinen asevelvollisuus, joskaan se ei ole suoraan verrattavissa. Sveitsin erikoisuus on lyhyt palvelusaika, mutta tiuhat kertausharjoitukset sekä se, että reserviläisillä on aseet kotonaan.

Useassa Euroopan maassa yleinen, kaikkia miehiä koskeva asevelvollisuus on edelleen perustuslaissa, mutta sitä ei toteuteta. Yleinen asevelvollisuus halutaan kuitenkin säilyttää laissa, jotta miehet voitaisiin patistaa aseisiin, jos turvallisuuspoliittinen tilanne muuttuisi - suomeksi sanottuna siis, jos sota alkaisi näyttää todennäköiseltä.

VALIKOIVA asevelvollisuus

Asepalveluksen suorittaa osa, esimerkiksi 10 tai 20 prosenttia ikäluokan miehistä. Sotilaaksi kouluttavat voidaan valita ensinnäkin terveysperustein. Tämä malli on periaatteessa käytössä myös Suomessa, sillä jotkut saavat C-miehen paperit. Yleensä valikoiminen perustuu vapaaehtoisuuteen, eli ne jotka haluavat, voivat suorittaa asepalveluksen.

Valikoivan asevelvollisuuden tyyppinen on myös järjestelmä, jossa lykkäystä saa lähes perusteella kuin perusteella: työ- tai opiskelupaikan takia, mutta myös perhesyistä. Joissain maissa voi myös ostaa vapautuksen asevelvollisuudesta.

Viimeinen vaihtoehto on arpa, eli asepalveluksen suorittavat arvotaan ikäluokasta. Tämä malli on käytössä esimerkiksi Tanskassa. Siellä hyvin pieni määrä ikäluokan miehistä kutsutaan palvelukseen, mutta kutsuttavat valitaan arvalla.

AMMATTIARMEIJA

Myös palkka-armeijaksi kutsuttu armeija koostuu ammattisotilaista. Sotilaaksi koulutetaan vain pieni osa vapaaehtoisia, jotka tulevat työskentelemään sotilaina. Ammattiarmeijan taustalla on tehtävien siirtyminen yhä enemmän oman maan puolustamisesta kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin sekä liittolaisuuden antama tuki sen varalta, että omaa maata sittenkin pitäisi puolustaa lähellä. Lisäksi taustalla on tekniikan kehitys ja asevelvollisuuden huono yhteiskunnallinen suosio monissa maissa.

Ammattisotilas on kalliimpi kuin päivärahallinen asevelvollinen, mutta vain suoran laskutavan mukaan. Yleisen asevelvollisuuden vaikutukset kansantalouteen ovat uusien tutkimusten mukaan merkittäviä.

EU-maista 20:lla on ammattiarmeija, vain seitsemällä asevelvollisuuteen, yleiseen tai valikoivaan, perustuva armeija. Monet maat, esimerkiksi Ranska, Espanja, Italia lakkauttivat 1990-luvulla asevelvollisuuden ja siirtyivät 2000-luvulla palkka-armeijoihin. Viimeisin esimerkki on Ruotsi, jossa päätettiin tänä vuonna siirtyä ammattiarmeijaan.