Inhimillinen kingi

King Kong (USA/Uusi-Seelanti 2005). Ohjaus Peter Jackson. Pääosissa Adrien Brody, Naomi Watts, Jack Black. Kesto 187 minuuttia. Ensi-ilta 14.12.

Kuulun siihen ikäluokkaan, jolle Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin legendaarisella King Kongilla (1933) on ainoastaan camp-arvoa. 60-luvulla syntyneelle Peter Jacksonille kyseinen raina kuitenkin edustaa elokuvataiteen kirkkainta kärkeä.

Siksi tämä Uuden Seelannin lahja viihdeteollisuudelle on uusintafilmatisoinnillaan halunnut samalla sekä kunnioittaa alkuperäistä elokuvaa että käsitellä kollektiivisia gorillatraumojamme. Tim Burton teki saman tempun Apinoiden planeetalle nelisen vuotta sitten. Onneksi sentään J. Karjalaisen Apinaorkesteriin kukaan ei ole halunnut kajota.

Pahviset
henkilöhahmot

Nykytekniikka mahdollistaa näyttävien puitteiden luomisen, mutta harvemmin niillä sisältöön vaikutetaan. Jackson ottaakin varman päälle: kun tarina on tuttu ja hyväksi todettu, ainakaan aivan kaikki ei voi mennä pieleen. Samalla itsevarmuudella ja röyhkeydellä Jackson toteutti suuruudenhullun Sormusten herra -trilogian (2001-2003).

Ja kyllähän King Kong tehtävänsä mallikkaasti hoitaa. Se päivittää legendaarisen seikkailukertomuksen digitaalitekniikan sokaisemille silmille - pahemmin originaalin sisältöön puuttumatta. Kevyttä kriittistä kannanottoa mukaan on silti saatu upotettua.

Jacksonin gorillatarina on komeaa katseltavaa. Spektaakkelin visuaalinen anti kantaa koko kolmituntisen kaarensa ajan. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa elokuvan rytmityksestä tai paperinohuiksi jäävistä henkilöhahmoista.

Jättiläisgorillan näppeihin joutuvan Annin (Naomi Watts) ja Jackin (Adrien Brody) välinen romanssi ontuu. Jack Blackin esittämä elokuvaohjaaja edustaa imperialistista habitusta, joka on valmis uhraamaan työtoverinsakin viihteen alttarille. Vaikka hahmoille annetaan aikaa, ei heille jää tilaa kehittyä.

Tahallista tai ei, itse nimiroolin Kong (klonkusta suvereenisti kahdeksanmetriseksi karvapalloksi muuntautunut Andy Serkis) vetää elokuvan inhimillisimmän korren.

Elokuva liittyy Jacksonin ohjausten tyylikkääseen jatkumoon. Mukana on viitteitä jopa ohjaajan varhaisiin töihin. Braindeadista (1992) ja Taivaallisista olennoista (1994) on yllättävän lyhyt matka King Kongiin. Uutukaisen vain saa paremmin kaupattua oheiskrääsäksi, juuri sopivasti joulumarkkinoille.