Keskiaika on nyt

Keskiaika on tällä hetkellä melkoisen in, ja miksi ei olisi? Se edustaa paluuta aikaan, jolloin todellisuutta ei myyty viihteenä. Samalla on mahdollisuus oppia hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä kädentaitoja tai päästellä höyryjä taisteluleikeissä. Sosiaalistakin toiminta on, eikä harrastuksen yleissivistävää ominaisuutta sovi aliarvioida.

Vakavimmillaan touhu on historiallisen miekkailun puitteissa. Harrastusta ei pidä sekoittaa roolipelaamiseen tai historiaa elävöittävään rottinkitaisteluun, sillä pitkämiekka ei ole tylsänäkään vaaraton. Puolentoista käden miekka oli oman aikakautensa Magnum 44. Tarpeeksi raskas panssaroitua vastustajaa vastaan. Tarpeeksi ulottuva, jotta kilpeä ei tarvita. Sopivan kokoinen siviiliaseeksi.

Suomen historiallisen miekkailun seura on käytännössä Guy Windsorin perustama The School of European Swordmanship. Pitkän miekan käsittelyä opetellaan myöhäisen keskiajan ja varhaisen renessanssin oppeja jäljittelemällä. Perustan tarjoavat Fiore dei Liberin Fior di Battaglia (1409) ja Filippo Vadin Arte Gladiatoria Dimicandi (n. 1482-1487). Windsorin lähestymistavassa mestareiden perinnön vaalimiseen on viisi napaa: käytännön tapposysteemi, henkinen kehittyminen, urheilu, spektaakkeli ja terveyden vaaliminen. Miekkailun näyttävyyttä ei siis aliarvioida.

Historiaa ja
silmänruokaa

Estetiikkaa alleviivaa myös pitkän miekan alkeiskurssia Tampereella vetävä Harri Ohra-aho, ohjelmistosuunnittelija ja DI. Miekkailuharrastuksen alkusysäys on kevyesti hämärän peitossa, mutta myös internet on ollut mukana nostamassa kiinnostusta vakavaksi harrastamiseksi.

“80-luvun television Robin Hood lymyää innostuksen taustalla. Olen myös kiinnostunut historiasta, mutta tärkein syy on kenties se, että miekka on esineenä todella kaunis. Muoto ja tarkoitus kohtaavat upeasti. Kaunis esine hirvittävään tarkoitukseen", Ohra-aho sanoo.

“Internet on ollut laukaisevana tekijänä sekä oman innostuksen että yleisemmän miekkailubuumin suhteen. Sitä kautta sain muun muassa tiedon Windsorista, joka juuri niihin aikoihin muutti Suomeen opettamaan vuonna 2001. Ajoitus oli täydellinen. Länsimaiset kamppailulajit ovat selkeästi kasvattaneet suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Manuaalit ovat levinneet yksityiskokoelmista ja museoista internetiin ja harrastajat ovat löytäneet toisensa."

Windsorin oppilaat aloittivat touhun Tampereella Taistelutaitokoulun alaisuudessa vuonna 2003. Nyt SHMS:n Tampereen haara on itsenäistymässä. Ohra-ahon mukaan harrastajia löytyy useampaan lähtöön, vaikka pitkämiekka vie suuren yleisön mielikuvat larppaajien ja trikoissa tapahtuvan tanssahtelun suuntaan.

"Roolipelaajia, larppaajia, historian elävöittäjiä ja kamppailulajiharrastajia. Paino on historiasta syystä tai toisesta kiinnostuneilla, sillä tässä nimenomaan opetellaan puolustautumaan ja päästämään ihmisiä päiviltä aseella, johon ei tosielämässä törmää. Aseettomat tekniikatkin ovat niin tehokkaita, että niitä ei voi soveltaa muussa harrastustoiminnassa tai suurimmilta osin edes itsepuolustuksessa."

“Kuntolajina tämä on keskinkertainen, mutta toisaalta se on oman harjoittelun aktiivisuudesta kiinni. Koordinaatio, tasapaino ja kehon hallinta paranevat kohisten. Henkisellä puolella oppii itsekontrollia, mutta se tuntuu olevan lajin pariin hakeutuvilla jo valmiiksi hallussa."

Oman kehon ja miekan yhteispelin hallinta on se asia, johon pitkänmiekan alkuvaiheessa panostetaan. Mukana on myös tikaritekniikoita ja aseetonta kamppailua. Puolustamiseen keskittyvien tekniikoiden demonstroimisessa on välillä hankaluuksia, kuten Ohra-aho toteaa:

"On ollut hienoa huomata, miten haluttomia ihmiset ovat lyömään toista kohti. Hankaloittaa opettamista, mutta on muuten mieltä ylentävää."

Vaatteet eivät
ole aatteet

Vaikka miekkailun sulavat liikkeet hivelevät silmää, suomalaiset harrastajat eivät koreiluun muuten panosta. Garderoobin ei tarvitse olla keskiaikainen.

"Pukuloistoa ei tarjoilla. Täysin realistinen harjoittelu vaatisi aikakauden kamppeet, mutta käytämme ihan moderneja suojavarusteita ja kenkiä. Täyden historiallisuuden vaatimus nostaisi harrastuksen hintaa, vaikeuttaisi toimintaa ja veisi katu-uskottavuutta."

"Alussa normaalit liikuntakuteet ja puinen luudanvarsi miekkaa simuloimaan. Miekka on se kovin tälli. Turvallinen treenimiekka vie kevyesti 300 euroa. Sen jälkeen hanskat ja maski rokottavat kukkaroa. Pitkänmiekan jälkeen vuorossa on sen seuraava tärkeämpi kehitysaste, rapier. Olemme juuri tehneet kimppatilauksen muutaman tamperelaisen harrastajan kera, eli kohta pääsemme harjoittelemaan."

Historiallinen miekkailu on herättänyt kiinnostusta medioissakin, mutta kamppailulajina se on vielä marginaalin marginaalissa. Harrastajia on Helsingissä vajaa sata, Turussa 30-40, Lappeenrannassa kymmenkunta vähemmän ja Tampereella 25. Harrastus ei ole kuitenkaan vaarassa kuolla pystyyn. Ohra-ahon mukaan tuoreus on satojen vuosien takaisista lähtökohdista huolimatta lajin kantava voima.

"Alan tutkimus ja metodit kehittyvät siinä määrin vauhdilla, että tietojen päivittäminen on vaikeaa. Guy Windsor tekee tätä täyspäiväisesti ja hänen tekniikoitaan monta vuotta tarkkaan seuranneena voin todeta jalostumisen ja kehittymisen olevan selvästi havaittavissa."

"Vierailevien opettajien esittelemien uusien tekniikoiden ja tulkintojen sulauttaminen ja omaksuminen vie lajia koko ajan huimaa vauhtia eteenpäin."

Miekat heiluvat Nääshallissa kaksi kertaa viikossa. Tulossa on kolmaskin vuoro. Seuraavasta alkeiskurssista löytynee tietoa osoitteesta www.swordschool.com/fi/tampere.html, kun asia on ajankohtainen.

Hämeen keskiaikaseura:
www.humalasalo.org/hks.htm