Pääkirjoitus

Tamy saa olla tyytyväinen pääsihteereihinsä - sekä entisiin että nykyiseen. Reippaasti alle keskivertopalkansaajan ansioilla pääsihteeri pyörittää yli 12000 jäsenen julkisoikeudellisen yhteisön taloutta ja hallintoa. Sen lisäksi hän muun muassa isännöi satavuotiasta jugend-taloa Tampereen keskustassa, toimii työpaikkansa työsuojelupäällikkönä ja häätää narkkareita rappukäytävästä.

Normaali työaika ei riitä kaikkiin näihin tehtäviin. Sen takia ylityötunnit paukkuvat. Entiset pääsihteerit ovat tehneet ylioppilaskunnalle kuukausitolkulla ilmaista työtä, koska ylitöitä ei makseta rahassa eikä kaikkia ylitöitä ehdi pitää alta pois ennen työsuhteen päättymistä.
Lisäksi pääsihteereillä on ollut tapana notkua työpaikallaan sekä sairaus- että vanhempainlomillaan.

Täydellisiä työntekijöitä?

Riippuu siitä, keneltä kysytään. Minusta tällainen ylisuorittaminen on vaarallista sekä pääsihteerille itselleen että koko työyhteisölle.
Pääsihteerit eivät itse ääneen valita vaan puolustautuvat sanomalla, että työskentely ylioppilaskunnassa on palkitsevaa ja että työhön liittyy myös ideologinen ulottuvuus.

Minä valitan: Tamy on yli 12000 jäsenen lakisääteinen organisaatio, jolla on miljoonabudjetti. Sellaisen pyörittämisen ei kuulukaan olla helppoa, mutta ei sen myöskään pidä olla ainaista taistelua tunneista.

Jatkuvasta kiireestä kärsii ihminen ja sitä kautta hänen työnsä. On surullista, että ylioppilaskunnastakin on tullut yksi niistä työpaikoista, joissa mikään ei tunnu riittävän.

Entäs sitten, kun pääsihteeriksi tuleekin joskus joku tavallinen kuolevainen, joka ei esimerkiksi perheensä takia voi tehdä 12-tuntisia päiviä?
Vastuu on paitsi Tamyn luottamushenkilöillä myös pääsihteereillä, jotka itse suostuvat järjestömarttyyrin asemaan.