Raivokasta vuosikertafeminismiä

Naisten tiedostamisseminaarista se alkoi.

Elokuussa 1986 vasemmistolainen naisjaosto kokoontui Nokian Lehtiniemeen. Yön tunteina hilpeällä tuulella olleet naiset miettivät, että seuraavissa eduskuntavaaleissa pitäisi repäistä jotenkin.

Perustettiin laulu- ja kabareeryhmä Raivottaret. Tyylilajiksi valittiin kisällilaulu eli poliittinen satiiri. Lauluperinteessä lainasävelmän päälle keksitään uudet sanat.

Nimi poimittiin vuosikymmenten takaa kansalaissodan aikaisesta valokuvasta. Punaisten naissotilaita esittävän kuvan alle oli kirjoitettu RAIVOTTARET. Se oli yksi haukkumanimistä, joita valkoiset käyttivät punaisista naissotilaista.

Nyt Raivottaret raivoavat ravintola Astorin alakerrassa. Yhtye viettää 20:ttä juhlavuottaan - puolitoista vuotta myöhässä.

Raivottaret on vahvasti vasemmistolais-feministinen ryhmä, jossa on yhä kolme perustajajäsentä: Iiris Ruoho, Mira Pietilä ja Sirkka Toivola. Muut ovat liittyneet mukaan matkan varrelta.

Toivolan, porukan vanhimman jäsenen, mielestä yhtyeen pitkän iän salaisuus on siinä, että he ovat sydänystäviä keskenään.

"Meille se on kuin toinen perhe", Toivola toteaa.

"Me istumme ja juomme Sirkan kotiviiniä. Hoidamme myös toistemme eläimiä", Arja Liikanen täydentää.

Yhtye ei ole tavoitellut yleisömassoja. Se esiintyy vain kutsusta ja yksityistilaisuuksissa, kuten pikkujouluissa ja ammattijärjestöjen kekkereissä. Yhtye on tietoisesti jättäytynyt undergroundiin. Sillä tavalla on myös vältetty Teosto-maksut.

Raivottaret elää ajan mukana. Alkujaan yhtye esitti oikeistoa piikitteleviä poliittisia pilkkalauluja. 1990-luvulla aiheeksi kelpasivat työttömyys ja muut lama-ajan ilmiöt, kuten seksipuhelimet.

Kun feministinen "henkilökohtainen on poliittista" -ideologia otettiin ohjenuoraksi, alkoi yhtyeen anatominen linja. Kappaleiden aiheet löytyivät muun muassa genitaalialueelta. Ikivihreä Suklaasydän-rallatus sanoitettiin uudelleen nimellä Klitoris.

Ympyrä on sulkeutunut. 1990-luvun alussa tehty Optiolaulu on purevan ajankohtainen myös nyt, kun tehtaita siirretään itään. Naiset asettavat tekokärsät naamalleen ja silinterihatut päähänsä ja alkavat laulaa Minä soitan harmonikkaa -kappaletta uusilla sanoilla.

Yleisö repeilee, kun naiset lavalla vääntävät klassikoita uuteen uskoon. Kuitenkin komedian taustalla on raaka todellisuus. Satiiri osuu maaliinsa, kun kuuntelija ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Muun muassa Toivo Kuulan Rakasta, kärsi ja unhoita -klassikko saa Raivottarien käsittelyssä uuden tulkinnan. Kappale on perheväkivallan uhrin näkökulmasta kerrottu tragedia: Rakasta, kärsi ja unhoita / silmä pihvillä paranee.

Ilkka Pernu, teksti
Katrin Havia, kuva