Aviisista kasvoi asiaton asialehti

Aviisi kulki uuden vuosituhannen alkuvuodet kohti yhä ammatti- maisemmin tehtyä aikakauslehteä. Siihen luotiin looginen rakenne, jota lukijan oli helppo seurata. Alkuun uutiset, keskelle reportaasit sekä loppuun kulttuuri ja viihde.

Journalismin vastapainoksi Aviisin reportaasit kirjoitettiin useimmiten kieli poskessa, mikä on ihmeellisen harvinaista jopa ylioppilas- lehdissä.

Kauteni alku on hämärän peitossa. Paiskin parin ensimmäisen numeron kanssa peräti 40-tuntisia työpäiviä, jotta saimme tuotoksen ajoissa painoon. En suosittele näppäimistön käyttämistä tyynynä kenellekään.

Työskentelyn edellytykset paranivat roimasti henkilöstövaihdosten ja digikameran ansiosta. Muistan tuskastelleeni päiväkausia punertavia kuvia tehneen diaskannerimme kanssa. Onneksi se on historiaa.

Pian sen jälkeen rekrytoimme Aviisin ensimmäiset harjoittelijat ja muutimme kaikki sivut värillisiksi. Lehti alkoi valmistua ripeästi ja viimeistelyynkin jäi aikaa. Jälki oli sen mukaista. Hesarin Kuukausiliitteen toimitus valitsi Aviisin ulkoasun ylioppilaslehtien parhaaksi. Ylen Extreme -kanava puolestaan rankkasi Aviisin parhaaksi ylioppilaslehdeksi. Kyllä kelpasi.

Aina ei Aviisin tekeminen ollut selkääntaputtelua. Moni kauppatieteilijä vaati erottamistani sen jälkeen, kun pakinasarjassa kaksi avustajaa oli repinyt huumoria stereotyyppisistä boomareista. Boomi Bulletin Boardissa keskustelua on käynyt seuraamassa yli 16 000 ihmistä! Yksi heistä kirjoitti toimittajista: "He ovat vain kateellisia meidän, tulevien toimitusjohtajien, huippupalkoista."

Toinen megahitti oli kolmen jutun pakettimme masturbaatiosta. Juuri avattu Tamyn keskustelufoorumi sai kummasti sisältöä, kun päätoimittajan päätä haluttiin pölkylle. Puolustajiakin onneksi riitti.

Monesta räväkästäkään aiheesta ei sen sijaan tullut palautetta. Niitä olivat muun muassa gynekologijutun kuvittaminen karjalanpiirakalla, nigerialaiskirjeiden lähettäjien vastahuijaaminen ja Tuula Haatais-vappunaamari.

Aikakausi näkyi hyvin juttusarjassa Mikä maksaa, jossa odotettiin opintorahan korottamista yli kymmenen vuoden jahkailun jälkeen. Odotus viimein palkittiin. Ylioppilaiden patistaminen uurnille ei sen sijaan tuottanut tulosta, vaan edustajistovaalien äänestysprosentti jatkoi huolestuttavaa laskuaan. Nousukaudella suorittaminen kun voitti politikoinnin. Onneksi tiukkapipoisuus ei tarttunut ylioppilaslehden tekoon.

Hauskinta Aviisissa oli yhteishenki ja absurdienkin aiheiden toteuttaminen. Arvioidessamme Tampereen lähikunnat pelkästään pikavisiitin perusteella kirjoitimme Lempäälän kirkosta: "Pyhätön vieressä on sininen kellotapuli, joka on aivan varmasti muumikirkko. Siinä on ovi, josta astuu hetkenä minä hyvänsä takaperin puhuva kääpiö, jota saatana palvoo." Emme muistaakseni nauttineet juttukeikalla edes alkoholia.

Eräs avustajamme taas testasi taannoin vessapaperit. Pitihän Aviisiakin tietysti kokeilla: "Tarkastan pyyhkimistuloksen: Honkosen pääkirjoitus sai taas paskaa päällensä. Haavautunutta reikääni kirvelee."

Oi, ne olivat aikoja ne! Aviisi tulee varmasti aina olemaan minulle lehti, jossa työskentely oli kaikkein hauskinta.

Ennen kuin onnittelen 50-vuotiasta Tampereen ylioppilaslehteä, täytyy muistuttaa lehden olevan periaatteessa noin 84-vuotias. Tampereen yliopiston edeltäjän, Helsingin ydinkeskustassa toimineen Kansalaiskorkeakoulun oppilaskunnalla oli näet lehti jo 1920-luvun puolivälissä. Sen nimi oli ylväästi Excelsior.

Mutta mitä siitä, kyllä keski-ikäinenkin Aviisi on maljan arvoinen. Onnea!

Juha Honkonen
Kirjoittaja oli Aviisin päätoimittaja 2003-2006