Vaihtoehtoinen totuus?

Hyvä Aviisin siviilipalvelusmies. Kirjoitit mielipidekirjoituksessasi siitä, miten koet siviilipalvelusta palvelevien olevan jonkinlaisessa b-luokan kansalaisen asemassa Suomessa. Lisäksi mielestäsi 12 kuukauden siviilipalvelusaika on kohtuuttoman pitkä ja syrjivä. Tahtoisin nyt tuoda esiin oman näkökantani samaisesta asiasta.

Annat kirjoituksessasi ymmärtää, että "porvarihallituksen" kanta siviilipalvelusmiehiä kohtaan on kärjistetyn vihamielinen ja päätös palvelusajan lyhentämisestä olisi ollut vain keino lakaista asia maton alle. Eikö tosiasia kuitenkin ole se, että siviilipalvelusta todellakin päätettiin lyhentää kuukaudella? Päätös oli todellinen, vieläpä tasa-arvoistava sellainen. Ajamasi ajattelutavan kannalta myönteinen muutos on mielestäsi kuitenkin vain yksi tapa juonitella asia sivuun.Ihan miten vain asian haluaa nähdä.

Monessa kohtaa kirjoitustasi sanot, että siviilipalvelus on mielestäsi rangaistuksenomainen. Oma mielipiteeni on, että 12 kuukaudenpalvelus on täysin perusteltu kesto, monestakin syystä.Mikäli varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen mittaa hahmotettaisiin todellisten palvelus- tai työtuntien mukaan, kääntyisi asetelma täysin päälaelleen.

Siviilipalvelusmies työskentelee keskimäärin 8 tuntia päivässä viikonloppujen ollessa vapaa-aikaa.Varusmiespalvelusta suorittava henkilö sen sijaan palvelee 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Iltavapaita on kasarmilla oltaessa yleensä parin tunnin ajan, mutta esimerkiksi leireillä saattaa varusmies todellakin joutua palvelemaan erinäisissä tehtävissä vuorokauden ympäri. Lisäksi viikonloput eivät läheskään aina ole vapaita. Armeija on omalla tavallaan loputon suo. Ei palveluksesta lähdetä 8 tunnin jälkeen kotisohvalle katsomaan leffaa tyttöystävän kanssa.

Jos tällä logiikalla laskettaisiin yhteen kertyneitä palvelustunteja, tulisi tasa-arvon nimissä puolen vuoden armeija-aikaa vastata 18 kuukauden siviilipalvelus. Vuoden kestävä palvelus vastaisi puolestaan 3 vuoden siviilipalvelusta! Meneekö överiksi? Niin minustakin. On kuitenkin terveellistä havainnollistaa sitä, miten erilaisista palveluksista todellisuudessa on kysymys.

Väität, että varusmiespalvelus ja "metsässä möyriminen" ei mitenkään voi olla niin rankkaa kuin "oikeiden töiden" tekeminen. Minuapa kiinnostaisi tietää, mihin perustat tämän väitteesi. Aivan niin. Et mihinkään, sillä et ole päivääkään armeijassa ollut. Armeijan "rankkuushan" ei sinänsä ole mikään itseisarvo, mutta on turha alkaa ladella moisia kommentteja, joita ei pysty edes perustelemaan mitenkään.

Mitä omien aivojen käyttämiseen tulee, on jokseenkin totta, että intissä otetaan aika tehokkaasti "aivot pois" palveluksen alkuvaiheessa. Kurinalaisuus on kuitenkin välttämättömyys organisaatiossa, jonka palveluksessa käsitellään ampumatarvikkeita ja, tekstiäsi mukaillakseni, opetellaan tappamaan.

Sen sijaan varusmiehen hakeutuessa johtajakoulutukseen joudutaan ne aivot ottamaan takaisin ja myöhemmin toimimaan esimiehenä uusille alokkaille. Henkilökohtainen näkemykseni on, että armeijasta saa parhaan hyödyn irti johtajakoulutukseen hakeuduttaessa. Ihmisiä vaihtelevissa tilanteissa johtamalla oppii todella paljon itsestään ja muista sekä kehittyy sosiaalisesti.

Mielestäni on erinomaisen hyvä asia, että Suomessa on mahdollisuus käydä siviilipalvelus vaihtoehtoisesti armeijan tilalla. Koki ihminen sitten eettisesti vääräksi tarttua aseisiin tai ei, on kyse henkilökohtaisesta valinnasta. Se, käykö nuori mies armeijan vai siviilipalveluksen, ei määrittele ihmisen arvoa, enkä usko kenenkään järkevän ihmisen tällä tavoin ajattelevankaan.

Toki ennakkoluuloja on aina olemassa, puolin ja toisin. Näitä olisikin pyrittävä purkamaan - puolin ja toisin.