Rehellinen saa potkut

Kirjailijoiden raskaassa sarjassa ottelevan Arto Salmisen romaani Varasto on vääntynyt Tampereen Teatterissa kärkkääksi draamakomediaksi. Salmisen itsensä dramatisoima duunarinäytelmä on armoton, kovaksikeitettyä proosallista päähänpotkua ensimetreiltä lohduttomaan loppuun saakka. Paskatöissä paiskivan luokan nykytilasta se kertoo epämiellyttävän paljon.

Rousku ja Raninen (Mikko Nousiainen ja Arttu Ratinen) tekevät raskasta ja merkityksetöntä duunia rautakaupan harmaassa varastossa. Huono palkka, tukahduttavat työolosuhteet ja vaarallisen typerät esimiehet saavat elämän näyttämään epätoivoiselta. Rousku myy tavaraa pimeästi tuttavilleen. Duunarin satunnainen naissuhde, myymälän pöljä Karita, tulee raskaaksi ja alkaa asettaa ehtoja. Konserninjohtaja Kataja (Oiva Lohtander) hengittää niskaan ja Rouskun huijaus uhkaa paljastua minä hetkenä tahansa.

Ohjaaja Mikko Viherjuuren kourissa alkutekstin häijy huumori korostuu kiitettävästi ja kertomus etenee rankalla väännöllä kuin spurgun arki. Varastopari Nousiainen ja Ratinen saavat rakennettua autenttisen kovan onnen ilmapiirin, ja Oiva Lohtander laskelmoivana kapitalistina on suorastaan vittumaisen hyvä.

Tarinalla ei ole mitään suurempaa taitekohtaa tai päämäärää, mikä siirtää huomion tunnelmalle ja nokkelalle replikoinnille. Huulenheittoa ja hämäläistyyppistä virnuilua tuleekin täyslaidallinen. Komediallisuus vie paikoin ehkä liiankin suuren osan kokonaisuudesta.

Kannanottoa draaman seassa on kuitenkin roimasti. Enää yhteiskuntamme ei noudata edes kapitalismin sääntöjä, vaan valikoi säännöt, joita tahtoo noudattaa. Tämä eklektinen, kylmä malli polkee huonopalkkaisen oikeuksia herkeämättä. Alempaan asemaan syntynyt pärjää vain keinottelulla ja kekseliäisyydellä. Rehellinen saa kenkää.

Jantso Jokelin

Varasto