Kokouksia, kokouksiaÂ…

Aloitin Tamyn uutena sosiaalipoliittisena sihteerinä viime viikolla. Yllättävin piirre työnkuvasta selvisi heti alussa: kokoustan jatkuvasti. Toisena työpäivänä laskin, että kalenterissani on yhdeksän kokousta, ja lisää tulee jatkuvasti.

Oletin, että soposihteerin työ voisi olla melkoista yksin tai tamylaisten kanssa puurtamista, mutta joka puolelta on satanut ehdotuksia tapaamisiin, joissa pääasiallisena sisältönä on opiskelijoiden eduista huolehtiminen. Edustettuina ovat niin viralliset yhteistyötahot kuin useat epävirallisemmatkin yhteistyöryhmät, joissa vapaaehtoiset toimivat.

Ketkä näissä kokouksissa oikein käyvät ja mitä he siitä saavat? Persushan kokouksissa puutuu ja nakkiakin osallistuville napsahtaa. Syvä mielihyvä maailman parantamisesta edes pieneltä osin on liikkeellepaneva voima, jota ei parane aliarvioida. Se saa ihmiset pakertamaan vapaaehtoisesti burn outiin saakka.

Ennen Tamyyn tuloani olin töissä Etelä-Suomen lääninhallituksesta. Yllätyksekseni löysin lääninhallituksesta kaikkea muuta kuin tylsiä byrokratian pyörittäjiä.

Vaikka virkamiehillä ja -naisilla oli harmaa puku, homeeton työhuone ja he puhuivat talon slangilla "valtiota", suurin osa heistä olikin sisäisesti idealistinuoria, jotka kiihdyttivät itsensä vielä 60-vuotiainakin melkoisille kierroksille, kun puhe tuli perusoikeuksista tai heikomman sorsimisesta.

Yksi kertoi suoraan, että saisi yksityisellä sektorilla tuplapalkkaa, mutta veri vetää yksilön oikeuksia valvomaan; toinen sanoi, että vaikka työtä on ihan liikaa ja elämä yhtä kokousta, ei hän osaisi työkseen muuta tehdä.

Opiskelin Tampereen yliopistossa kunnallisalan koulutusohjelmassa. Kun iloitsin äänekkäästi saadessani tiedon opintojen alkamisesta, tuttavani kysyi, koulutetaanko teistä roistoja. Hän esitti epäilynsä siitä, että koulutusohjelmaan kuuluu kursseja, joissa opetetaan kähmintää, korruptiota ja sisäpiirin lehmänkauppoja.

Kommentti kertoo paljon ihmisten luottamuksesta hallinnon pyörittäjien hyvään tahtoon ja lahjomattomuuteen. Epäilen, että erillisiä kursseja on turha järjestää nykyisenkaltaisessa reaalimaailmassa; itsekkyys on ihmiskunnan myötäsyntyinen ominaisuus.

Minusta on pirun hienoa olla kokouksessa, jossa kukin paikallaolija pyrkii parantamaan maailmaa johonkin maailmankatsomukselliseen suuntaukseen nojaten. Ja mitä niihin lehmänkauppoihin tai poliittisiin broilereihin tulee, niin moista eläimellisyyttä vastaan kamppailu jatkuu; sehän on ihmisen luonto. Ohessa ehkä saadaan kuitenkin tehtyä hyviä päätöksiä, joista hyötyvät suuret joukot.

Lopuksi toivotan itselleni opettavaista ja aikaansaavaa parivuotista Tamyn soposihteerinä. Toivon löytäväni lisää maailmanparantajia mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Otahan yhteyttä! Jätä soittopyyntö, mikäli olen kokouksessa.

Elise Kuivalainen
Uusi sopo-sihteeri