Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Sivistysyliopisto – toivo elää

Sanna Marin (sd.) kirjoitti edellisessä Aviisissa (8/08) sivistysyliopiston tulevan haudatuksi sinivihreän hallituksen toimesta. Rohkenen olla eri mieltä. Hallituksen panostukset maamme korkeakoulukenttään ovat mittavat:

Ensinnäkin hallitus on päättänyt korottaa sekä opintorahaa että tulorajoja. Myös yliopistojen julkisen rahoituksen tasoa, perusrahoituksen muodossa, on istuvan hallituksen toimesta nostettu. Näitä uudistuksia demarivetoinen edeltäjä ei saanut aikaiseksi.

Toiseksi yliopistojen autonomiaa lisätään muuttamalla korkeakoulut valtion tilivirastoista julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi - yliopistoilla on vapaus valita, kumpaa mallia haluavat käyttää.

Kolmanneksi yliopistoille tarjotaan mahdollisuus hankkia entistä joustavammin yksityistä rahoitusta julkisen rahoituksen lisäksi.

Nämä panostukset näkyvät varmasti käytännössä opiskelijoiden arjessa. Rahoja pitäisi mielestäni suunnata vähentämään massaluentoja tai tarjoamaan opiskelijoille enemmän palkallisia työharjoittelumahdollisuuksia, jotka suoraan liittyvät opiskeluun.

Eikö olisi mahtavaa, jos yliopisto voisi vaikkapa sponsorin avulla palkata vierailijaluennolle professorin, joka on alallaan huippu niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin? Tällaiset luennoitsijat maksavat, mutta jokainen ymmärtää varmasti opetuksen laadun nostamisella olevan vain hyviä vaikutuksia, rahalle saadaan vastinetta!

Yliopistolla voisi olla myös esimerkiksi ulkopuolisella rahoituksella varustettu kieltenopetusluokka, joka olisi täytetty huipputekniikalla. Tietokoneen ja internetin hyödyntäminen kielten opiskelussa parantaa niin oppimista kuin opettamista.

Ulkomailla opiskelua varten kaikilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus hakea, ja saada stipendi, jonka kansainvälinen yhteisö tai yritys maksaa. Tällaista näkee joissain suomalaisissa yliopistoissa.

En usko, että Marinin spekuloima yliopistojen liukuminen yritysten ikeen alle on realismia. Hallitushan on nimenomaan korottanut yliopistojen perusrahoitusosuutta ja uuden järjestelmän myötä yliopistoille annetaan vapaus valita julkisoikeudellisen oikeushenkilön status, jos eivät näe huomattavia määriä yksityistä rahoitusta vaativaa säätiömallia itselleen parhaana ratkaisuna.

Julkissektorilla tulee olla merkittävä valta yliopiston hallitusta nimettäessä. Korkeakoulut eivät ole mitään osakeyhtiöitä, eivät nyt eivätkä kaavailtujen uudistusten myötä.

Toki voidaan kritisoida innovaatioyliopiston muita yliopistoja suhteellisesti korkeampaa perusrahoitusosuutta - malli, joka valmisteltiin silloisen opetusministeri Antti Kalliomäen (sd.) toimesta.

Pitäisihän lähtökohta olla, etteivät innovaatiot rajoitu vain Helsinkiin, myös Tampereen yliopistossa ja teknillisessä yliopistossa tulisi olla mahdollisuus nauttia innovatiivisesta ympäristöstä huippuopetuksen ja tutkimuksen kera. Rahaa tulisi antaa kaikille saman verran!

Marin väittää, että humanistisilla aloilla ei olisi mahdollisuuksia kerätä yksityistä rahoitusta. Tämä oire kumpuaa suomalaisessa yhteiskunnassa joidenkin tahojen ylläpitämästä vastakkainasettelusta humanististen ja toisaalta ns. kovien aineiden (lääketiede, kauppa, tekninen, luonnontieteet) välillä. Maailmalla niin yleiset poikkitieteelliset opintokokonaisuudet humanististen ja kovien aineiden välillä ovat Suomessa vielä lapsenkengissä.

Tähän asiaan täytyykin saada muutos, asennepuolella on vielä paljon tekemistä. Jos muissa maissa humanistiset aineet keräävät ansiokkaasti myös yksityistä rahoitusta, miksei meilläkin.

Keskustelua tulee herättää argumenteista, joilla rahaa kerätään, sillä mahdotonta se ei ole. Asenteita on muutettava. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan enenevissä määrin esimerkiksi kehitysmaatutkijoita, kielten ja kulttuurien tuntijoita sekä ihmisiä, joilla on poikkitieteelliset valmiudet.

Tällaista osaamista halutaan varmasti sponsoroida, myös Tampereen yliopistolle, jos sponsorointia vain otetaan vastaan.

Kaiken opetuksen ja tutkimuksen tulee olla huippuluokkaa, toisin kuin jotkut tahot, jotka haluavat tyytyä vain keskinkertaiseen tasoon, väittävät. Vain huippututkimus ja opetus ovat sivistystä, miksi ihmeessä tyytyisimme vähempään.

Sivistysyliopisto - toivo elää.


Ilkka Sasi
Finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen
laskentatoimen opiskelija
Edustajiston jäsen (kok.)

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (4)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Franklin (15.08.08, kello 2:07)

    Meikäläinen yliopisto on kuin poikkileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta - porvareiden lapset menevät lukemaan lääke- ja taloustieteitä ja työläisten lapset menevät lukemaan humanistisia. Mitä tahansa voi tietysti toivoa, mutta todennäköisesti osapuolet eivät tule lähentymään toisiaan. Jos katsoo Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijaprofiilia niin suurin osa sen jäsenistä on viher-vasemmistolaisia vänkyröitä, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta minkäänsortin konvergenssi. He lukevat humanistisia siksi, ettei heidän tarvitsisi ottaa osaa tavallisen maailman tavalliseen taloudellis-tekniseen menoon. Tätä ei tietystikään saisi sanoa ääneen. Sanoin kuitenkin. Koska korkeakoulukenttä on käymistilassa joka tapauksessa, nyt sitä keskustelua kaivattaisiin eikä huomenna. Mikä on yliopisto? Mitä on solidaarisuus? Mitä on tieteidenvälisyys? Toimiiko se muuten kuin minimaalisen ahtaissa puitteissa? Kenellä ylipäätään on ideoita vai ovatko ihmiset yleensä näköalattomia?

  2. Comment Kirjoittaja (15.08.08, kello 21:25)

    Tieteidenvälisyys taitaa useimmille tarkoittaa sitä, että yleisen kirjallisuustieteen lisäksi voi lukea teatterin ja draaman tutkimusta. Tai matematiikan lisäksi tilastotiedettä. Tämä ehkä onkin monille täysin riittävää. Monilla kovilla ja puolikovilla tieteenaloilla voisi kuitenkin olla annettavaa toisilleen ja sieltä löytynee suurin halu yhteistyöhön. Valitettavasti vaan pehmeimmät humanistiset aineet taitavat olla niin ghettoutuneita, ettei niillä ole juurikaan annettavaa muulle tiedemaailmalle.

    Tuoreet 18-20-vuotiaat opiskelijat eivät kuitenkaan ole mitään "vänkyröitä" - lähinnä idealisteja. Vänkyröityminen tapahtuu, jos tapahtuu, vasta myöhemmin. Koulutussysteemissä olisi varmaan tässä kohtaa korjattavaa. Idealistiset haaveet abivuonna eivät saisi johtaa lopulliseen vänkyröitymiseen, vaan opiskelijat pitäisi saada tarkistamaan valintojaan ja tavoitteitaan jo ennen maisteriksi valmistumista.

  3. Bruno Brutal (25.08.08, kello 0:09)

    Humanistiset aineet ovat todellakin ghetossaan, jota voi verrata Varsovan gettoon vuonna 1944. Siellä pikku juutalaiset istuvat odottamassa, että natsit tulevat ja vievät heidät tuhoamisleirille (kuvaannollisesti). En tiedä, miksi yliopistot edes yrittävät johonkin tieteidenvälisyyteen, koska sitä ei ole. Ehkä joskus menneisyydessä jotkut akateemiset diletantit ovat leikillään keskustelleet, miten ekonomiset ja ekologiset teoriat voitaisiin yhdistää. Todennäköisesti noilla keskusteluilla ei ole ollut mitään todellisuus- tai onnistumispohjaa. Periaatteessa humanisteilla ei ole enää sijaa Pinni B:ssä. Yhtä hyvin humanistiset aineet voitaisiin karkottaa jonnekin Oriveden opistoon - ja sinne humanistit saattaisivat jopa mennä, koska kaikki orgaaninen kiinnostaa heitä.

  4. Humanisti (26.08.08, kello 14:50)

    Kannattais sunkin opiskella vähän historiaa, Bruno Brutal: natsit tuhos Varsovan geton jo vuonna 1943.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto