Kulmahuone: Seuraavat 50 vuotta

Suuret onnittelut yliopistolle, joka on ollut Tampereella jo 50 vuotta. Yliopiston lisäksi juhlavuottaan viettää ylioppilaskunta, joka juhlii 5.11. 85-vuotisiaan. Nyt onkin sopiva hetki katsoa tulevaisuuteen ja spekuloida sillä, miltä nämä kaksi voisivat näyttää 50 vuoden päästä. Koitan olla ottamatta kantaa kehityskulkuihin sinänsä; jokainen saa itse arvottaa spekulaationi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Yliopistojen tulevaisuuden ennustaminen on sikäli helppoa, että suomalaisessa korkeakoulukentässä samat ilmiöt toistuvat suht säännöllisesti. Otanta on toki kohtalaisen lyhyt. 1970-luvulla yliopistot valtiollistettiin, ja nyt yliopistoja ollaan taas viemässä säätiöiden ja oman talouden suuntaan. Samaan "ikuiseen paluuseen" liittyy pyrkimykset vesittää maksuttoman koulutuksen perusteet, jotka on maksuttomuuden tultua todettu hyviksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiksi. Nykytrendeillä taistelu maksuttomasta koulutuksesta ei ole enää puolustustaistelua vuonna 2060. Hintakilpailussa opiskelijoista Suomi voi pärjätäkin, mutta laadulla ei aivan yhtä helposti, mikä johtaa siihen, että täällä syntyneitä siirtyy yhä kasvavassa määrin muualle maailmaan laadukkaampien opintojen perässä.

Vuoteen 2060 mennessä Tampereen yliopisto on menettänyt laaja-alaisista kandiohjelmista saamansa etulyöntiaseman muihin yliopistoihin nähden muiden yliopistojen siirryttyä samanlaisiin kandeihin. Vahva profiili opetusyliopistona toki vetää opiskelijoita edelleen hyvin, mutta onko jotain uutta houkutinta keksitty tilalle riippuu pitkälti niistä, jotka yliopiston työsuhteita tulevaisuudessa täyttävät.

Entä ylioppilaskunnan puolella sitten? Ylioppilaskuntien painoarvo kunnallispolitiikassa kasvaa, koska yhä useampi toimija tulee olemaan yliopistotaustainen ja kaupunki alkaa vähitellen ymmärtämään opiskelijoiden merkityksen Tampereen taloudelle, tulevaisuudelle ja katunäkymälle. Painoarvon kasvu toki vaatii myös nykyistäkin suurempaa resurssien kohdistamista kunnallispolitiikan seuraamiseen.

Ylioppilaskuntien on tähän mennessä täytynyt petrata myös työllisyysasioissa. Suomessa matalapalkkaisenkin työnteon kannattavuuden varmistamiseksi käyttöönotettu perustulo toki vähentää painetta tällä puolella, mutta jokatapauksessa ylioppilaskunnat ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja roolinsa monitoimijaisella kentällä.

Mikä ikinä yliopistomme tulevaisuus lieneekään, on hyvä muistaa, että minkäänlainen tulevaisuus ei toteudu itsestään. Me nykyiset opiskelijat vastaamme isolta osin tämän yliopiston, kaupungin ja maan tulevaisuudesta. Passiivisuus on paras keino varmistaa, ettei se ole toiveidesi mukainen.

Aleksi Rantala

Kirjoittaja on TAMYN hallituksen puheenjohtaja