Kosto on suloinen dilemma

Ylioppilasteatterin eteisessä pyörii teatterilaisten lisäksi kaksi pientä koiraa. Harjoituspäivät ovat pitkiä, joten koirat kulkevat omistajiensa mukana teatterilla.

Näyttämölle valmistuu Lauri Pispan esikoisohjaus, englantilaisen Peter Shafferin kirjoittama Hirviön lahja. Pispa on näytellyt 12 vuoden ajan, viimeksi Imatran teatterissa. Valmistuttuaan Lahden kansanopistosta hän tuli näyttelemään pariksi vuoden Tampereen ylioppilasteatteriin. Nyt hän on ikään kuin palannut kotiin.

"Tuli innostus, että nyt olisi oikea aika ohjata", Pispa sanoo.

Hän halusin näytelmän, jossa voi keskittyä näyttelijäntyöhön.

"Pyrimme koko ajan siihen, että kaikki on mahdollisimman aitoa. Mitään ei tehdä, ellei ajatus ensin näy myös fyysisessä olemisessa. Jos ihminen suuttuu, hän suuttuu koko vartalollaan."

Pispan luettua Shafferin tekstin oli selvää, että hän ohjaisi tämän näytelmän.

"Teksti on älyttömän hieno. Se kulkee kolmessa eri aikatasossa samaan aikaan. Se on koskettava ja myös hauska."

Näytelmä kertoo kirjailija Edward Damsonista ja hänen vaimostaan Helenistä. Edward kirjoittaa näytelmää, jossa kansanedustaja kostaa IRA:n pommi-iskussa kuolleen tyttärensä terroristille. Edwardin mielestä on väärin ihmisyyttä kohtaan, jos ihminen ei kosta. Helen yrittää taivuttaa miestään uskomaan, että kosto ei ole avain kaikkeen.

Näyttämöllä nähdään samat roolihenkilöt vanhana ja nuorena samaan aikaan. Edward on näytelmän alussa kuollut. Vanha Helen kertoo kirjailijan pojalle tarinaa heidän elämästään.

Lavalla nähdään myös kohtauksia näytelmästä, jota Edward kirjoittaa.

"Moraalikäsitys on syvin asia näytelmässä", Pispa toteaa. "Miten erilaiset ihmiset pystyvät toimimaan keskenään, voiko moraalikäsitys muuttua."

Pispa kertoo joutuneensa myös itse miettimään moraalikäsityksiään näytelmää tehdessä.

"Ei voi tietää, miltä tuntuu, jos oma lapsi tapettaisiin. En voi samaistua siihen millään tavalla. Näytelmä herättää ajatuksen siitä, mitä ihmisenä tekisi, jos olisi tuollaisessa tilanteessa."

Näytelmäkirjailija Edward Damsonia näyttelevä Arttu Soilumo kertoo, että moraalikysymyksistä on käyty välillä kiivaitakin keskusteluja.

"On haastavaa yrittää ymmärtää roolihahmoa ja oikeuttaa hänen ajatusmaailmansa, vaikka se olisi omia ajatuksia ja moraalikäsitystä vastaan", Soilumo sanoo.

"Ihailen kyllä tavallaan sitä, miten tällaiset ihmiset antautuvat täydellisesti omalle maailmankuvalleen."

Kolmessa aikatasossa yhtä aikaa liikkuva näytelmä tuo omat haasteensa näyttelijäntyöhön.

Heleniä näyttelevä Ulla-Maija Mäkeläinen kertoo, että Helenin rooli on perinteisesti tarkoitettu yhdelle näyttelijälle. Ylioppilasteatterin näytelmässä Heleneitä on kaksi, vanha ja nuori.

"Se tuo uudenlaisen aspektin näytelmään. Nuoremman ja vanhemman Helenin hahmot yhdistyvät viimeisessä näytöksessä", Mäkeläinen sanoo.

Monitasoinen näytelmä vaatii paljon myös yleisöltä.

"Tämä näytelmä ei pidä katsojaa helppona nakkina", Mäkeläinen toteaa.

Ohjaaja Pispa haluaisi, että näytelmä saa ihmiset ajattelemaan.

"Toivon, että ihmiset poistuvat katsomosta siten, että he jäävät oikeasti miettimään sitä, millainen heidän moraalikäsityksensä on."

Samuli Huttunen, teksti

Hirviön lahja

Englantilaisen Peter Shafferin (1926-) kirjoittama näytelmä. Palkitun kirjailijan näytelmiä ovat myös Amadeus ja Equus.

Lauri Pispan esikoisohjaus.

Koreografiat tanssikohtauksiin on tehnyt Heidi Suur-Hamari Teatterikorkeakoulusta.

Musiikin on säveltänyt ja esittää pianolla Aino Putaala.

Näytökset Tampereen ylioppilasteatterissa 29.11.2013-1.2.2014. Liput: 14/7 €.