Aina piilossa

Hei, hei, hyvää yötä, kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen", huikkaa Katri Dahlström, 39, ravintolasta poistuessaan. Tiskin takana baarityöntekijä tokaisee jäävänsä aivan sanattomaksi. Niin tosielämässä kuin työssäkin Dahlström näyttää hallitsevan kaikkien puhujien vuorosanat.

Dahlström puhuu "ammattitaudista", kun huomaa toisinaan paikkaavan hitaamman keskustelukumppanin puhetta.

Tampereen Teatterissa kuiskaajana toimiva Dahlström on monen näyttelijän pelastus hetkellä, jolloin vuorosanat sattuvat unohtumaan. Taskulampun valo kuultaa paidan hihan läpi, kun hän seuraa esityksen kulkua käsikirjoituksesta eturivissä. Tottumattomampi teatterissa kävijä usein hämmästyy tajutessaan istuvansa kuiskaajan vieressä.

"Eikö sinun pitäisi olla tuolla lattian alla", on yleisimpiä kysymyksiä.

Lavan reunassa oleva kuiskaajankoppi elää enää vain mielikuvissa, sillä kymmenen vuoden työrupeaman aikana Dahlström ei ole sellaiseen törmännyt.

Huomattava osa kuiskaajan työstä on erilaisten merkkien antamista näyttelijöille, joita teatteriyleisö ei edes ehdi oivaltamaan. Siksi käsiohjelmasta ei etsitä kuumeisesti kuiskaajan nimeä. Kateuden tunne ei kuitenkaan korvenna rintaa, vaikka Dahlström olisi hätätapauksessa valmis nousemaan lavalle, mikäli tilanne sitä vaatisi.

"Kaikki tehdään esityksen onnistumisen eteen."

Kuiskaajaa tarvitaan eniten harjoitusten alkaessa: silloin vuorosanat eivät ole näyttelijöillä vielä täysin hallussa. Toisinaan harjoitteluvaiheessa kuiskaaja saattaa karauttaa kurkustaan mielipiteensä, mikäli jokin epäloogisuus pistää silmään. Useimmiten yksityiskohtien hiominen jää kuitenkin ohjaajan ja näyttelijöiden vastuulle, kuiskaajan pitäytyessä tekstissä.

"Niin kauan kuin näyttelijöinä ovat ihmiset, kuiskaajiakin tarvitaan. On eri asia, jos robotit näyttelevät."

Kuiskaajan keskittymisen herpaantuessa lavalla ollaan pulassa. Tämä on sattunut Dahlstömille muutaman kerran. Onneksi kysessä on tuolloin ollut komedia, jolloin näyttelijän "Mä sanoin sen jo" kommentti on tuntunut lähes käsikirjoitetulta.

Yleensä esityksen alkaessa Dahlström on käynyt tekstin jo niin moneen kertaa läpi, että osaa sen lähes ulkoa.

"Aktiivisesti ei tarvitse tekstiä lukea, vaan sivusilmällä seurata."

Tärkeintä on reagoida lavalla tapahtuvaan nopeasti. Hän on joutunut jopa leikkaamaan tekstiä lennossa, kun näyttelijä unohti saapua lavalle määrättyyn aikaan.

Dahlströmin sosiaalinen elämä on kärsinyt työaikojen takia. Kotona hän ehtii joinakin päivinä käydä vain nukkumassa. Hänen kissansa, sekin erään näyttelijän kaimaksi ristitty, joutuu olemaan pitkiä aikoja ilman emäntäänsä. Kaikesta huolimatta Dahlströmin silmät loistavat hänen puhuessaan teatterista. Hän kokee olevansa unelma-ammatissa.

"Aina oli vaan teatteri", Dahlström pohtii muita ammattihaaveita kysyttäessä. "Jossain vaiheessa tajusin, että teen mitä tahansa, mikä liittyy teatteriin. Se on se juttu."

Harrasteteatterista Dahlströmin tie johti valoseuraajaksi Tampereen Työväen teatteriin. Siellä hän aloitti kuiskaajan uransa.

Jälkiviisaana voisi todeta, että Dahlströmistä näki jo lapsena, että hänestä tulee kuiskaaja. Lapsuudenkodissa vhs-kasetit pyörivät lähes puhki: hän halusi nähdä suosikkinsa aina uudestaan. Kyky sietää toistoa onkin yksi ammattitaidon edellytys.

"Sitä voisi verrata siihen, että on lempielokuva, jota katsoo monta kertaa. Tosin ehkä monikaan ei katso neljän kuukauden aikana 50:tä kertaa omaa lempielokuvaa."

Lukuharjoituksista lähtien mukana olo tekee esityksestä aina niin rakkaan, että tylsiltä tuntuvista teksteistä alkaa väkisinkin pitää.

"Täytyy rakastaa teatteria", on Dahlströmin mukaan tärkein kriteeri alalle haluavalle. Tehtävänimike johtaa harhaan, sillä kuuluva ja selkeä ääni on kuiskaajalle välttämättömiä. Jatkuva paikallaan istuminen vaatii myös totuttelua.

Vapaa-aikana Dahlström harvemmin kuitenkaan eksyy teatteriyleisöön. Eivätkä silmät jaksa seurata tekstiä enää työpäivän jälkeen. Kirjojen lukeminenkin jää kesälle, jolloin teatterit ovat suljettuna.

Kuiskaajan työviikko kestää maanantaista lauantaihin. Tyypillinen työpäivä alkaa yhdeltätoista ja jatkuu kolmeen. Puoli seitsemältä Dahlström palaa teatterille, joko esitykseen tai harjoituksiin. Kello näyttää kymmentä, kun Dahlström palaa kotiin.

Siihen mennessä kissa Pentti Helin on jo ehtinyt katsoa ikkunasta monta kertaa.

Sanna-Kaisa Lähdeaho