Mikä minusta tuli isona

Elinikäinen oppiminen on kulunut fraasi, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä yliopiston kanssa. Yliopistosta käydään hankkimassa muodollinen pätevyys työelämään ja sillä sipuli. Silti on ihmisiä kuten Rauno Arvola, joka on ymmärtänyt kuvion aivan väärin. Hän on tehnyt töitä voidakseen opiskella.

"Minun mottoni on sellainen, että ihmiselämän parasta aikaa on opiskeluaika, eikö totta? Mää olen sellainen uomo universale, niin kuin Italiassa sanottiin, kun olin siellä opettelemassa laulua. Â’Ra-unoÂ’ ne minua kutsuivat."

Rauno Arvola on kauppatieteiden ylioppilas ja laulunopettaja. Hän on myös se N:nnen vuoden opiskelija, josta usein puhutaan: hän ilmoittautui taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan dekaanille ensimmäisen kerran 10. lokakuuta 1966, ja on ollut läsnä oleva opiskelija joka vuosi sen jälkeen. Tuolla ensimmäisellä ilmoittautumiskerralla hän puhui opiskelupaikan myös veljelleen.

"Dekaani meni käymään toimistossa ja sanoi, että kyllä veljellekin paikka on, kunhan tulee vain ilmoittautumaan. Sain siis veljenikin opiskelemaan, mutta hän on jo valmistunut."

Arvolan omaa valmistumista on hidastanut moni asia. 1960-70-lukujen vaihteessa häntä työllistivät muun muassa Tamy ja kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi.

Tamyn hallintojaoston puheenjohtajana Arvola oli vastustamassa suunnitelmia siirtää yliopisto Hervantaan ja Boomin tanssienjärjestäjänä ja impressaarina hänen vastuullaan oli puolen tusinan opiskelijaravintolan pyörittäminen keskioluen vapautumisen aikaan.

Hatanpäällä valtatiellä Vanhassa Verkatehtaassa esimerkiksi oli teekkarien yhdessä Boomin ja Tampereen itäsuomalaisten opiskelijoiden kanssa pyörittämä Gorilla, joka oli Suomen suurin keskiolutravintola. Sen markkinointipäällikkönä toimi kukas muu kuin Arvola. Luottamus- ja muiden tehtävien hoitaminen vaati usein täyttä työpäivää.

Enimmäkseen Arvola saanee syyttää opintojensa pitkittymisestä silti itseään.

"Minulle saattaa joskus tulla sellaisia ajatuksia, että ryhdyn tutkimaan ihan muita aiheita. Menen kirjastoon ja istun sinne lukemaan jotain genetiikkaa, kun pitäisi keskittyä taloustieteiden opiskeluun. Uomo universale on sellainen."

Joskus Arvolaa on kehotettu valmistumaan, vaikka sitten vähän huonommalla arvosanalla. Se ei renessanssi-ihmiselle ole kuitenkaan vaihtoehto. 18 vuotta vireillä olleesta gradusta tulee Tampere-talon SWOT-analyysi. Ja varmasti hyvä, kunhan lopulta valmistuu.

"Olen erikoistunut lied-lauluihin, ja
liedissä pyritään täydellisyyteen. Sama vika on vaivannut myös yliopistossa. Sitä kutsutaan perfektionismiksi - vain paras on kyllin hyvää. Mutta eihän se aina tietenkään onnistu."

Kyllä Arvola silti aikoo vielä valmistua. Hänellä on kuitenkin samoja ongelmia kuin monella 40 vuotta myöhemmin aloittaneella. Välillä joku saisi tarttua niskasta kiinni ja sanoa, mitä kannattaa tehdä. Apua on onneksi saatu opintojen ohjaajilta ja opettajilta - rehtoreiltakin.

Arvola kertoo olevansa hyvin kiinnostunut kaikista uusista suuntauksista, melkein alalla kuin alalla. Jotain hän silti kaipaa opintojensa alkuvuosiltakin: pioneerihenkeä ja yhteisöllisyyttä.

"Tuolloin toteutui konkreettisesti se universitas-ajatus, että opiskelijat kokoontuivat professorien ympärille. Kaikki tunsivat toisensa riippumatta tiedekunnasta ja kaikki toiminta tapahtui päärakennuksessa", Arvola muistelee.

"Nythän yliopisto on paisunut valtavasti. Ei opiskelun idea ole muuttunut miksikään, mutta onkohan sellaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta enää muuten kuin omissa ryhmissä? Ainejärjestöt ovat hyviä herättämään yhteishenkeä, jota ei ehkä yliopiston kautta enää muuten tulisikaan. Kylmyyttä pitää pyrkiä ehkäisemään, ja ottamaan opiskelija huomioon lämpimänä persoonana."

Tietynlaista kalseutta Arvola aistii myös nykyisessä opiskelijaelämässä. Kosteissa illanvietoissa ei ole hänelle mitään uutta, mutta Nitetrainin tai muiden vastaavien yökerhojen opiskelijabileillä ei ole hänen mielestään enää mitään tekemistä opiskelun kanssa.

"Mää en ole näistä Hämeenkadun approista ja sellaisista innostunut ollenkaan, eikä se johdu vanhuudesta. Niistä puuttuu se yhteishenki. Vaikka ennenkin juotiin paljon, opiskelu oli aina se hedelmöittävä puheenaihe. Opiskelijat juhlivat omilla ehdoillaan", entinen huvijärjestäjä pohtii.

PS. Jutun alussa kerrottiin, että Rauno Arvola on kauppatieteiden opiskelija ja laulunopettaja. Esittely ei ole aivan tyhjentävä. Uomo universale tekee paljon muutakin: keraamikkona hän on Max Krax, kirjailijana Johannes Jännäkoski, iskelmälaulajana Olavi I. Valo ja öljyvärimaalauksia hän tekee nimellä Akseli Arfvón-Arvola.

Tuomo Tamminen, teksti
Heini Ojala, kuva