Vieraalla maalla

Tampereella on kaksi yliopistoa. Niillä on välimatkaa vajaa kymmenen kilometriä, mutta matka voisi yhtä hyvin ulottua Atlantin yli.

Hervannan kasvattien ja keskustan kampuslaisten näkyvin yhteistyö rajoittuu lähinnä opiskelijarientoihin, mihin osasyynä saattaa olla TTY:n monipuolinen harrastustarjonta. Vuonna 2002 valmistunut Tamppi Areena -liikuntahalli ja yli kaksikymmentä liikuntakerhoa sekä noin 70 muuta harrasteryhmää saavat teekkarit viihtymään omassa yhteisössään.

Suomen liikuntamyönteisimmäksi valitusta yliopistosta valmistuu siis paitsi ilmeisen hyväkuntoisia, myös hyvin työllistyviä tekniikan alojen akateemisia. 97 prosenttia vastavalmistuneista työllistyy koulutustaan vastaavaan työhön, hyvällä palkalla.

Henkistä etäisyyttä kahden yliopiston välillä luonee myös niiden erilainen suhtautuminen aatteisiin. Siinä missä epäpoliittinen TTY keskittyy puhtaasti teekkareiden asioiden ajamiseen, ottaa poliittisuudestaan tunnettu TaY kantaa päivänpolttaviin asioihin.

Aviisi vei humanistin TTY:lle ja toi teekkarin yliopistolle kokemaan korkeakoulujen eroja.

Käytännöllinen TTY

"Eikö täällä ole ollenkaan maailmantuskaa huutavia tai poliittisia eläinsuojeluilmoituksia?"

Vuorokauden jatkunut lumimyrsky pakottaa teekkarit kulkemaan jonossa kohti opinahjoaan, sillä jalkakäytävien virkaa toimittavat vain kapeat polut. Lunta puistelevat tekniikan ylioppilaat löysentävät kaulahuivejaan astuessaan Tietotalon lempeään hämärään.

Humanisti, pääaineenaan historiaa neljättä vuotta opiskeleva Outi Simola, 22, on saapunut ensimmäistä kertaa elämässään Hervannan sydämeen, teknillisen yliopiston kampukselle. Tarkoituksena on selvittää, mitä teekkarius on käytännössä.

Outin vierailukäynnin aluksi ilmoitustaululta hypähtää silmille humanistia masentavaa tietoa. Tekniikan akateemiset, eli diplomi-insinöörien ammattiliitto, suosittaa harjoitteluajan palkaksi ensimmäisen vuoden opiskelijalle lähes 1?600 euroa kuukaudessa.

"Helppo huomata, mikä yhteiskunnan arvomaailma nykyään on. Mikrosirun kehittely on arvokkaampaa kuin ihmisten kasvattaminen! Eniten palkkaukseen varmaankin vaikuttaa se, että teekkarit työllistyvät enimmäkseen yksityiselle sektorille. Yliopisto puolestaan tuottaa julkisen puolen henkilöstöä", pohtii opettajaksi aikova Simola.

Epäpoliittinen opinahjo

Teknillisen yliopiston kampus on rakennettu käytännöllisesti. Rakennukset ovat hevosenkengän muodossa, ja niitä kaikkia yhdistää Tietotalosta alkava ja Konetaloon päättyvä käytävä.

Varsinkin vuosikymmenen koiranilmassa ratkaisua arvostaa. Käytävillä liikkuessaan Simolan huomio kiinnittyy kannettavien tietokoneiden runsaaseen määrään.

"Pitääkö se kone raahata kaikkialle mukana? On yliopistolaisillakin koneet, mutta ne odottavat kiltisti kotona", tuhahtaa humanisti.

Käytäviä reunustavat ilmoitustaulut ovat huomattavan tyhjiä. Simulaatiosamuraiksi haluavia rekrytoiva ilmoitus saa yksin vallata kokonaisen taulun, ja vain muutama bilemainos koristaa vastakkaista seinää.

"Eikö täällä ole ollenkaan maailmantuskaa huutavia tai poliittisia eläinsuojeluilmoituksia?"

Teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Juha-Pekka Onnela vahvistaa epäilyn: ilmoituksia ei ole missään.

"Viime edustajistovaaleissa oli ainoastaan yksi puolueen ehdokaslista, eikä siltä päässyt yhtäkään ehdokasta läpi. TTY:n poliittinen kausi sijoittui 1970-luvulle. Sen jälkeen edustajisto on keskittynyt nimenomaan teekkarien edunvalvontaan. Ainoa haittapuoli lienee, että suora kontakti poliittisiin vaikuttajiin on heikompi kuin yliopistolla", puntaroi Onnela.

"Ei täällä ole mitään vaihtoehtoväkeäkään, kenelläkään ei taida olla neonväristä tukkaa tai vaihtoehtoaatteita paidassaan", Simola toteaa.

"Toisaalta yhteisöllisyys teekkarien keskuudessa on omaa luokkaansa, koska puoluerajat eivät erota. Pelkästään harrastuskerhoja meillä on noin 70 erilaista", toteaa Onnela.

Tekniikan alalla verkostoituminen tapahtuu nimenomaan opiskeluaikana. Ainejärjestöjä vastaavat killat toimivat aktiivisesti ja niiden huoneet on tehty viihtymistä varten.

Sähkökillan huoneen sisustus on kerrostunut vuosien aikana kertyneistä muistoesineistä ja kaikesta tarpeellisesta kuten pulkista.

Kahvikerhon ilmoitus seinällä muistuttaa jäseniään, että kiltahuoneella kahvin on oltava vähintään Costarica-tasoa. Lautapelejä pelailevat teekkarit eivät kiirehdi kiltahuoneelta kotiin, mutta vaivautuvat selvästi, kun humanisti tunkeutuu kaikkein pyhimpään.

"Ihan kun joku lapsiparkki. Tänne voit tuoda teekkarisi hoitoon", vitsailee Simola, kun flipperi jää sähkökillan nurkkaan vilkkumaan.

Ihme vehkeitä

Teekkarin koulutus koostuu paitsi luennoista myös laskuharjoituksista ja käytännön tutkimuksesta. Olosuhteet käytännön harjoitteluun ovat humanistin silmin kuin tieteiselokuvasta.

"Tätähän osaa humanistikin käyttää!" Simola riemastuu älykodissa, jonne on rakennettu tulevaisuuden asumisen sovelluksia.

Tabletti-pc:llä tai ääniohjauksella toimivassa "kodissa" DVD käynnistyy yhdellä käskyllä ja valkokangas laskee katosta samalla, kun pimennysverhot laskeutuvat ikkunoiden eteen ja valot himmenevät.

Ovi aukeaa ja sulkeutuu käskystä. Tutkija Miika Valtonen kertoo kahvihuoneena toimivan kodin olevan täysin varusteltu. Ja toden totta, kaksi huonetta ja baarikeittiön käsittävä kotijäljitelmä on saunaa ja hääkuvaa myöten asukasta vaille aito. Asuntoa rakennettaessa on jätetty tilaa kaapeleille ja tunnistimille, jotta tekniikan läsnäolo ei häiritsisi asumisviihtyvyyttä.

"Teoriassa voisi rakentaa esimerkiksi yhteyden henkilövaaÂ’asta jääkaappiin, joka painon noustua ilmoittaa, että jääkaappiin saa tuoda vain rasvatonta jukurttia", Valtonen vahvistaa.

Tulevaa pienipalkkaista humanistia ihmetyttää, eikö täysin varusteltu teknokoti ole hinnaltaan tavallisen kansalaisen saavuttamattomissa.

Valtonen myönteleekin, että kaupallisen valmistajan puuttuessa hanketta kehitellään valtion rahoituksen ja apurahojen turvin, kunnes kiinnostus sarjatuotantoon herää.Pikainen vierailu TTY:n kirjastossa osoittaa sen viihtyisäksi ja oleskeluun kannustavaksi.

"Tämä ei ole sellainen Â’hae kirjasi ja häivyÂ’ -tyyppinen, kuten Linna", huomaa Outi mutta ei saa toisellakaan vilkaisulla tolkkua käteensä nappaamasta diplomityöstä Nosturin ylikuormasuojan luotettavuusanalyysi.

Yläkerroksen lehtilukusalin valikoimasta poimitut lehdet Bygnadskultur ja Bauen mit Holtz eivät myöskään sytytä, joten Outin on aika summata kokemaansa ja täyttää vatsansa. Valittavana on useita ravintoloita ja kahviloita, kaikki Juveneksia.

"Kaikki on nykyaikaisempaa ja jotenkin viihtyisämpää kuin yliopistolla. Oleskeluun on panostettu selvästi enemmän. Sen mainostetun teekkarien yhteisöllisyyden tunteen voi aistia."

Keskusteleva TaY

"Täällä joidenkin vastaantulijoiden pään päälle voisi kuvitella punalipun tai anarkisti-A:n."

Aamupäivällä yliopistolla on huolestuttavan hiljaista. Päätalon rappusten yläpäästä tarkastellessa voisi kuvitella, että meneillään on loma-aika, sillä vain jokunen satunnainen kulkija tallustelee aulassa.

"Nämä portaat ovat ilmeisesti sitä varten, että voi harjoitella eduskuntatalon portaiden kulkemista", arvelee Jussi Suontama, 22.

Hän on kolmannen vuoden rakennustekniikan opiskelija, joka on tullut tutustumaan nykyisen kotikaupunkinsa toiseen yliopistoon.

Hervannan kasvatin käsitys yliopisto-opiskelijasta on värikäs: kaikki kulkevat vihreissä kirpputorivaatteissa, tukka pinkeillä rastoilla ja parantavat maailmaa viinilasin ääressä. Yliopisto-opiskelun arki on teekkarille vieras.

"Mitä täällä tehdään? Luetaan, puhutaan ja kirjoitetaan? Ei kyllä sopisi minulle", päivittelee Suontama.

Konkreettisen tekemisen ja laitteiden puute tuntuu turhauttavan tekniikan ylioppilasta.

"Me teekkarit saatamme maistaa savea, jotta voimme sen narinasta päätellä sen koostumusta. SE on konkreettista!"

Ensimmäisen vierailukohteen, päätalon lehtilukusalin hi-tech vetää teekkarin epäuskoiseksi.

"Miltä vuodelta nämä ovat? Näitä on elokuvissa, mikäs... jaa tuossa lukeekin: mikrofilmin lukulaite."

Lehtilukusalin massiiviset sanomalehtikansiot tekevät vaikutuksen Suontamaan.

"Mitä sitten, jos näistä joku menee rikki tai katoaa? Eikä näitä ole sähköisessä muodossa?"

Koko tutustumiskierroksen parhaat naurut tarjoaa luentosali D18. Maan alla sijaitseva, Suontaman bunkkerimaiseksi kuvailema, ilmanvaihdoltaan heikohko sali ei tekniseltä välineistöltään eikä sisustukseltaan täytä teekkarin vaatimuksia.

Piirtoheitin ei korvaa videotykkiä ja liukkailta penkeiltä meinaa valua alas. Keksii teekkari lopulta myös hyviä puolia salipahasesta.

"Tällainen pieni, intiimi luentosali mahdollistaa opettajan ja opiskelijoiden välisen kosketuksen. TTY:llä suositaan suurien salien massaluentoja, mikä ei kannusta vuorovaikutukseen. Kukaan ei siis uskalla esittää sitä tyhmää kysymystä, jota kaikki pohtivat mielessään."

Politiikan pesä

Päätalon alakäytävässä sijaitsevat ilmoitustaulut kiinnittävät Suontaman huomion. Paraatipaikalla sijaitsevat poliittisten puolueiden ohjelmajulistukset ja edustajien kuvat ihmetyttävät aluksi, sillä opiskelijapolitiikan merkitys ei epäpoliittisen TTY:n kasvatille heti avaudu.

Varsinkin puolueiden vitsikkäät nimet aiheuttavat epäuskoisia hymähdyksiä. Ilmoitus pyörämielenosoituksesta saa Suontaman silmiään pyöritellen kysymään, ovatko kaikki ilmoituksen jättäjät oikeasti tosissaan.

"Tuleeko täällä kaikista poliitikkoja? Ehkä yliopisto-opiskelijoiden poliittista aktiivisuutta tukee se, että täältä valmistutaan julkisen sektorin pienipalkkaisiin virkoihin, kun taas teekkarit työllistyvät yksityiselle sektorille varsin kilpailukykyisellä palkalla", tuumii Suontama jättäessään ilmoitustaulut taakseen.

Kaikki kahvilan pöydät ovat kansoitettuja, kun Suontama saapuu Alakuppilaan.

Kauimmaisessa kulmapöydässä istuva seurue pelailee rauhassa peliään, kun Suontama liittyy seuraan. Sattuma ohjaa teekkarin istumaan porukkaan, jonka jäsenet opiskelevat tietojenkäsittelyä ja matematiikkaa.

"Näyttää vähän sekavalta, mutta olisi varmasti mielenkiintoinen", toteaa Suontama seuratessaan Taina Lempiäisen, Jussi Lepistön ja Maija Anderssonin hakkeripelin etenemistä.

"Meillä on aktiivinen ainejärjestö ja yhteistä toimintaa viikoittain. Ei se mitenkään poliittisesti sävyttynyttä ole, ennemminkin peli-iltoja ja sen kaltaista", Jussi Lepistö kumoaa kaimansa ennakkoluuloja.

Arveluttava arkkitehtuuri

Ikipositiivinen teekkari löytää hyviä puolia jopa kampuksen opintoputkesta, jonka tarkoitusta on yliopistolaistenkin vaikea ymmärtää.

"Täältä voi katsella maisemia!
Kampusalue on kyllä sekavan näköinen, tyylit ovat jotenkin ristiriidassa. Toisaalta on liiankin vanhaa ja sitten tätä avaruusarkkitehtuuria", arvioi Suontama viitaten päätalon ja Pinnien metalliseinien väliseen kontrastiin.

Harhaileminen yliopiston eri osissa on kuitenkin sekoittanut Suontaman suuntavaiston.

"Sääliksi käy ekavuotisia. Täällä on niin sekavaa kulkea ja opasteet ovat toisinaan puutteelliset."

Historiatieteen laitoksella pienryhmähuoneen seinillä myhäilevät emeritusprofessorit tuovat Suontaman mieleen eduskunnan kabinettihuoneen. Istuutuminen arvokkaan näköisten herrojen eteen saa teekkarin pohtimaan oppilaitosten oleellisinta eroa.

"TTY:llä ei ole tällaisia huoneita, meillä opetus ei juuri koskaan perustu keskusteluun. Teekkarille pitää sanoa, kuinka asia on, mielellään kahteen kertaan. Sitten me mittaamme ja laskemme ja tulemme siihen tulokseen, että kyllä: näin asia todellakin on", Suontama analysoi.

"Tällainen omaan aktiivisuuteen ja itsenäiseen tiedonhankintaan perustuva opiskelu on varmasti tietyllä tapaa vaativampaa. Itsestäni tuskin olisi siihen, että kaikki kunnia vaan ei-teknisille yliopisto-opiskelijoille."

"Yliopistolaisiin tuntuu olevan vaikeaa ottaa kontaktia ja tunnen itseni todella ulkopuoliseksi täällä", Suontama sanoo.

"Kuvittelin, että täällä olisi enemmän hippejä. Mieleeni tulee kuitenkin se shampoo-mainos, jossa naisilla on eriväriset pallot päidensä päällä kuvaamassa näiden hiusten eri ominaisuuksia. Täällä joidenkin vastaantulijoiden pään päälle voisi hyvin kuvitella punalipun tai anarkisti-A:n."

Samalla teekkarin pää kääntyy ohikulkevien, hyvännäköisten naisopiskelijoiden perään.

"Tavallisempaa porukkaa täällä kuitenkin on kuin kuvittelin, ja paljon naisia."

Elina Katajamäki

Teekkareille maistuu uunimakkara

Tampereen kaksi yliopistoa eroavat toisistaan myös ruokailutottumuksiltaan.

Päivi Jousmäki Juvenes-ravintoloiden tuotekehityksestä kertoo, että siinä missä yliopistolaiset ja lääketieteen opiskelijat nauttivat lounaallaan salaattia, kalaa ja vaaleaa lihaa, valitsevat teekkarit kampuksensa ravintolatarjonnasta sen, joka sinä päivänä tarjoaa porsaan- tai kananleikettä, lihapullia tai ehdotonta klassikkoa, uunimakkaraa.

Myös annoskoot eroavat, sillä teekkarit kauhovat lautaselleen huomattavasti suurempia määriä vapaasti otettavia ruokalajeja, kuten makaronilaatikkoa.

Sukupuolijakauma yliopistoilla on liki päinvastainen, sillä siinä missä
TTY:llä naisia on 25 prosenttia, on yliopistolla miehiä 34 prosenttia.

Ruokailua yliopistoilla ei Jousmäen mukaan kuitenkaan suunnitella sukupuolijakauman mukaan, vaan yleiset terveellisyyssuositukset ohjaavat ruokalistojen laadintaa.

Asiakaspalautteella on silti suuri merkitys ruokalistan muodostumiseen, joten palautelomakkeiden lisäksi myös jaloillaan äänestämällä voi vaikuttaa ruokalistaan.

Teekkarien toiveissa on tulisesti maustettu ruoka, kun taas yliopistolaiset peräänkuuluttavat lisäkesalaattipöydän monipuolisuutta. Kasvisruokavaihtoehtoja on Hervannassakin alettu hiljalleen lisätä, sillä kiinnostus niitä kohtaan on kasvussa.

Yliopistoilla on tehty erilaisia valintoja ravintolatarjonnan suhteen. Siinä missä teekkareita ruokkii vain opiskelijaomisteinen Juvenes, löytyy keskustan kampukselta myös Sodexho ja Amica.

Juveneksen ravintolatoimenjohtajan Irja Mäkisen mukaan yliopistolle haluttiin luoda kilpailua ottamalla alueelle muitakin ravintoloita kuin Juvenes.

Koska TTY:llä monopoli on Juveneksen, sopivat ravintolapäälliköt keskenään ruokalistoista, eikä päällekkäisyyksiä synny. Yliopistolla sattuma sanelee, ja siksi ravintoloiden tarjonta voi olla täsmälleen sama.

Ravintoloiden välinen kommunikaatio liittyy lähinnä aukioloihin erikoistapauksissa.