Elokuva: Volver

Pedro Almodóvar on luonut Volverissa maailman, jonka haluaisi uskoa olevan olemassa.

Tässä maailmassa on insestiä, köyhyyttä ja sairautta, mutta ennen kaikkea hyvää tahtoa, hyvää ruokaa ja vanhoja mummoja.

Elokuvan ihmiset ovat edelleen äkkipikaisia ja vähän höpsöjä, mutta Almodóvarin 1980-luvun läpimurtoelokuvia värittänyt meuhkaaminen on saanut väistyä.

Ennallaan on sentään se, että Almodóvarin maailmaa pyörittävät yhä naiset - yhdessä tietenkin. Volverkin alkaa kohtauksella, jossa eri ikäiset naiset jynssäävät hautausmaalla omaistensa hautoja.

Myöhemmin matkan varrella tehdään naisvoimin ruokaa, surraan kuolleita sukulaisia ja haudataan tapettu aviomies pakastearkussa joen pientareelle.

Elokuvan päähenkilö on Raimunda (Cruz), joka elättää itsensä, teini-ikäisen tyttärensä ja kaljaa lipittävän miehensä siivoojana. Hänen sisarensa Sole (Dueñas) puolestaan pitää kotonaan pimeää kampaamoa. Tilaa on, sillä mies on häipynyt omille teilleen.

Sisarusten serkku Agustina elää yhä yhteisellä kotiseudulla - myös Almodóvarin - La Manchassa Espanjan sisäosassa ja hoitaa heidän isoäitiään. Kun isoäiti kuolee, Solen ja Raimundan kuolleeksi luultu äiti (Maura) alkaa kummitella.

Se on hyvä, sillä vaikka miehiä ei kukaan osaa kaivata, äitiä on yhä ikävä.

Itse tarina ei ole kovin tärkeä. Se etenee päähenkilöiden ehdoilla: välillä mutkitellen, välillä nykien, mutta silti tasaisen varmasti. Viimeisten 30 minuutin aikana Almodóvar tosin tunnelmoi vähän turhankin tasaisesti. Hakiessaan henkilöilleen sovintoa ja sovitusta hän meinaa hetkittäin livetä eläväisyydestä eteerisyyteen. Ote löystyy.

Muuten Volver on kuitenkin täynnä elämää. Almodóvar on sanonut sen olevan kunnianosoitus oman kotikylänsä kuolemaa ja kuolleita koskeville rituaaleille. Volver täyttää tehtävänsä erinomaisesti.

Sen hienous on siinä, miten luontevasti se suhtautuu kuolemaan, joka nykymaailmassa on yhä useammin pitkitetty ja pelätty antikliimaksi kuin luonnollinen päätös elämälle. Olkoonkin, että Volverin kuolemat eivät aina ole aivan luonnollisia.

Volverissa vanha fraasi kuolleista, jotka kulkevat mukanamme, ei tunnu lainkaan kuluneelta.

Elokuvan kuusi keskeistä naista saivat kaikki yhdessä parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla viime toukokuussa.

Vaikka Penélope Cruz on ollut ohjaajan huomion keskipisteenä - kamera suorastaan nuolee hänen vartaloaan ja kasvojaan - ratkaisu on perusteltu.

Äidit, tyttäret ja sisarukset tarvitsevat toisiaan, ja sen tärkeämpiä eivät ole edes Penélope Cruzin suuret silmät.

* * * *

Volver - Paluu (2006)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar. Pääosissa Penélope Cruz, Carmen Maura ja Lola Dueñas. Kesto 123 minuuttia. K-15.