Kolumni: Nyt puhuu opettaja

Jossain maan äärillä N:n kuvernementissa N:n yliopistossa kafkalogian henkilökohtainen ylimääräinen apuprofessori K. saapui työpaikalleen syysmyrskyn riepottelema ikivanha päällystakki niskassaan.

Ehkä seuraavissa UPJ-neuvotteluissa suoritustasoni arvioidaan korkeammalle ja kipuan alimmalta tasolta toiseksi alimmalle, jolloin uuteen päällystakkiin on varaa, K. mietti ristien kätensä: "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!"

Viime aikoina K. oli törmäillyt pahoihin kakkuihin. Ensin tuli UPJ, ja sitten alkoivat yliopistojen yhdistymishankkeet. N:n yliopiston oli määrä ryhtyä "yhteistyöhön" M:n yliopiston kanssa tavoitteenaan "oppiaineiden päällekkäisyyden vähentäminen". Tuhat virkaa piti yliopistoista vähennettämän; eikä - outoa kyllä - leikkauksen uskottu vaikuttavan opetuksen ja tutkimuksen tasoon tuon taivaallista.

Mikä on kafkalogian tulevaisuus, K. huokasi. Paradoksaalista: maailma muuttui yhä kafkamaisemmaksi, mutta kafkalogiaa ajettiin alas juuri, kun valta kävi yhä näkymättömämmäksi. Tieto tärkeistä hallinnon päätöksistä tuli sellaisella viiveellä, että K. saattoi vain todeta olevansa valmiiden päätösten edessä - tai pikemminkin alla.

* * *

Oli myrskyinen ja synkkä yö. Nälkäiset ristilukit vilistivät virkahuoneen katossa, kun K. avasi tietokoneensa, jonka pieleen hän oli teipannut lapun: "Siperia opettaa - niin minäkin!" (Tuo oli kai sitä mustaa huumoria.) Sähköposti kantoi hälyttäviä viestejä yliopiston hallinnolta kaukaa virastotalokompleksien takaa. Sanomat oli kirjoitettu salakieltä muistuttavalla kapulakielellä, kiertoilmauksia viljellen.

Avatessaan sähköpostinsa K. hätkähti: laitoksen uudelta johtajalta, yleisen diskurssiteorian professori Tero Naulapäältä oli tullut viesti, päältä makea kuin karamelli, mutta sisälle oli kätketty vaatimus "virkojen välttämättömästä uudelleen järjestämisestä".

Keväällä farssimaisen väännön jälkeen laitoksen virkatyöryhmä oli päätynyt ratkaisuun, joka jotenkin turvasi kafkalogian aseman, mutta nyt uusi johtaja oli yksinvaltiaasti romuttamassa työryhmän päätökset. Diskurssiteoria pyrki tuhoamaan itsenäisen kafkalogian omimalla sen virkoja itselleen, toki nimittäen niitä armeliaasti "yhteisiksi viroiksi".

"Pessimismiä levittävä kafkalogia ei kuulu postmoderniin aikaan; perimmiltään sen harjoittama tutkimus on ideologista sontaa; kognitiivisen diskurssiteorian on tulevaisuus", Naulapää oli julistanut pitkiä käsiään laajassa kaaressa heilutellen.

Minulla ei ole niin pitkiä käsiä eikä suurta suuta, K. murehti. Nostaisiko Oikeusjutun, hakisiko tukea Tarja Halosen Linnasta, vai lähtisikö tästä pakkolaitoksesta siirtolaiseksi Amerikkaan? Kahdesta hän ei luopuisi: Kafkasta ja Prahan ikävästä. (Jatkuu.)

Yrjö Hosiaisluoma
Suomen kirjallisuuden professori