Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Näytelmä: Venetsian kauppias

Jähmettynyttä tyhjyyttä

Venetsian kauppiaassa Portian (Tiina Lymi) ketkutus herättää enemmän ajatuksia kuin itse näytelmä.
Venetsian kauppiaassa Portian (Tiina Lymi) ketkutus herättää enemmän ajatuksia kuin itse näytelmä.

Vaikka jotain tekisi tarkoituksella, se ei vielä takaa sitä, että lopputulos olisi onnistunut.

Tähän karuun huomioon törmää Tampereen Työväen Teatterin Venetsian kauppiaassa, jossa "ylellinen keveys ja sen karut seuraukset" -teemaa alleviivataan paksulla pensselillä, vaikka ulkoisten puitteiden puolesta näytelmä voisi pyöriä esimerkiksi Viking Linen showillallisella. Sen katsominen on kuin joisi dieetti-kolaa.

Kauppias-Antonion ja koronkiskuri-Shylockin välinen ihmislihaan sidottu jännite on yksi näytelmäkirjallisuuden piinaavimpia motiiveja. Se saa katsojan odottamaan tulevaa ja ahmimaan näytelmää hurjalla mielenkiinnolla.

Valitettavasti Kari Heiskasen käsissä viihteellisyys ahmii jännitteen ja tilalle lätkitään nykypäivän irrallisia mauttomuuksia. Pahimpana esimerkkinä narri, joka rallattaa: "Jätkät ei saa pesää".

On masentavaa nähdä viikon sisällä kaksi näytelmää, joista toisessa taitavat näyttelijät antavat parastaan ja kontakti toimii (Arne Anka), kun taas toisessa osittain samat tyypit on laitettu pyörimään tahattoman pientä ympyrää matruusitakki yllä ja pyöränpumppu haaroissa. Näyttelijät tekevät, mitä heidän käsketään tehdä, joten miksei heitä ohjaisi johonkin hyvään?

Juhani Niemelän esittämä Shylock on positiivinen poikkeus leikkisyyden keskellä, ja oikeastaan ainoa hahmo, joka palauttaa mieleen Shakespearen näytelmän julmuuden. Muut huolehtivat komediasta ja katsojan passivoinnista. Tyhjyyttään mollottavat merimieskoreografiat ja toimistoaikahypyt eivät herätä muuta kuin närästyslääkkeenkatkuista kiukkua. Lavastuskin on steriili kuin tyhjä uima-allas.

Venetsian kauppiaassa tarkoitukset näkyvät ratkaisujen taustalla, mutta ratkaisut jäävät hämäämään. Miksi tunnetilat on korvattu niiden puutoksella? Miksi tehdä kevyttä teatteria (muuten kuin katsojalukujen takia), kun näytelmän voisi saada hehkumaan groteskia huumoria, vihaa ja katkeruutta. Monin paikoin hehku ei ole kaukana. Tilanteet vain kehittyvät merkillisiin suuntiin.

Ja mikä fanaattinen tarve meillä on siirtää klassikoita puoliksi nykyaikaan? Se ei toiminut Suruttomissa, eikä se toimi tässäkään.

Jantso Jokelin

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto