50 kilometriä jalan

Minulla oli rinkka, tuulipuku ja jäykät jalat. Nilkutin väärästä ovesta Pälkäneen kirkonkylän Saleen. Väistin vanhaa rouvaa, mutta hän ei väistänyt minua.

Olin kävellyt 25 kilometriä. Yhtä pitkä urakka odotti vielä edessäpäin ennenkuin olin perillä Tampereen Vehmaisissa.

Jos yksi kilometri vastaa yhtä vuotta Aviisin historiassa, olin talsinut 70-luvun puoleen väliin. Siinä vaiheessa ylioppilaskunta oli voimakkaasti poliittinen.

Aviisin sisältöä valvoi toimitusneuvosto, joka keskusteli esimerkiksi siitä, pitäisikö porvareille antaa oma pakinapalsta. Pöytäkirjan mukaan päätoimittaja Jukka Tuurala totesi: "Sopimukset kieltävät pakinapalstan antamisen porvareille."

En minäkään itseäni kovin vapaaksi tuntenut. Kielsin itseäni nousemasta Tampereen linja-autoon. Se pöläytti ylimielisen savupilven ja kaasutti pois.

"Muista, että takaisin ei haeta!" painotti sosiaalipoliittinen sihteeri Antti-Jukka Huovila viisi tuntia aiemmin jättäessään minut tienposkeen Valkeakoskella.

Hän virnisti hyväntahtoisesti, mutta hieman vahingoniloisesti.

Otin askeleen, toisen ja kolmannenkymmenennen. Tammikuun aurinko värjäsi mäntyjen rungot hohtavan kullankeltaisiksi. Tunsin itseni vapaaksi. Tunsin itseni onnelliseksi. Tiesin elämän tarkoituksen. Sijaitsin vuodessa 1960.

Kyseisenä vuonna Yhteiskunnallinen korkeakoulu harppasi Helsingistä Tampereelle. Arkkitehti Toivo Korhosen suunnittelema korkeakoulun päärakennus, nykyinen Päätalo, oli juuri valmistunut. Innokkaat nuoret perustivat opiskelijalehden Yykoo. Akateeminen Tampere päästi ensiparkaisunsa.

Vuonna 1966 yhteiskunnallisesta korkeakoulusta tuli yliopisto. Samassa rytäkässä piti vaihtaa myös ylioppilaslehden nimi. Ehdotuksia sateli toimitukseen lähes sata, muun muassa Nootti, Toosa, Takoja, Toope, Paukku ja Tuoppi. Loppusuoralla Aviisi selätti Awiisin.

Kirkonkylä jäi taakse. Pälkäneen ja Kangasalan väliset maalaismaisemat näyttivät maalauksellisilta. Nostelin jalkoja. Otin askeleita. Etenin. Kuulokkeista raikuvat kasarihitit antoivat minulle voimia.

Juppeja ei näkynyt, vaikka uskoin sijaitsevani jo pitkälti 80-luvulla. Maatilan isäntä mulkoili minua pihamaaltaan. Ilmeestä päätellen hän aisti jotain epäilyttävää.

Yltiöpäinen poliittinen kädenvääntö Aviisin sivuilla ja koko Suomessa rauhoittui 80-luvulla. Aikakauden lehdistä löytyi tieteellisiä artikkeleita, pornoa ja Simo Frangénin sanaleikkejä. Touhu oli ajoittain täydellisen epäkorrektia. Aviisista kanneltiin jopa Julkisen sanan neuvostoon vuonna 1988.

Lamavuosien kohdalle edettyäni minusta tuli täydellisen epäkorrekti. Vehoniemen harjulla turvauduin, pakon edessä, kyykkytyhjennykseen. Hetkessä oli absurdia kauneutta, sillä aurinko laski Roineen taakse.

Huhupuheiden mukaan Aviisi oli Suomen ensimmäinen printtilehti, joka julkaisi verkkoversiota. Lehti sai 90-luvun puolivälissä jopa amerikkalaisen palkinnon, koska Aviisi valittiin internetin parhaaksi julkaisuksi.

Nelivärisivut yleistyivät vuosikymmenen kuluessa. Taitto-ohjelmat muuttivat Aviisin tekoprosessia nykyaikaiseen suuntaan. Henki säilyi silti railakkaana.

Valehtelisin, jos väittäisin viimeisiä kilometrejäni railakkaiksi.

"En harrasta puhelimessa puhumista, keskityn kävelemiseen", parahdin lähestyessäni Kangasalan keskustaa. Suljin puhelimen.

Horjuva käyntini kohti 2000-lukua näytti varmasti humalaisen touhulta. Vastaava tunnelma vallitsee toimituksessa usein lehden painoonlähetyspäivänä.

Ohittaessani pikkutyttöä potkukelkassa työntävän mummon tunsin lapsellista riemua.

Kun 11 tunnin kävelyurakka oli lopulta ohi, makasin saunan lattialla. Samassa saunassa olen maannut jokseenkin vastaavissa tunnelmissa myös Aviisin painoon lähetettyäni.

Ei, 50 ei ole paljon. Se on juuri sopiva määrä. Yhtään pitemmälle en olisi jaksanut kävellä.

Seppo Honkanen

Laihduttaja: mieluummin paljon lyhyitä lenkkejä

"Onneksi olkoon!", YTHS:n painonhallintaryhmää ohjaava terveydenhoitaja Minna-Maija Pusa kehaisee, kun kerron kävelleeni 50 kilometriä.

"Mutta en todellakaan suosittele tuollaista urakkaa laihdutuskeinoksi", hän vastaa uteluuni pitkän matkan kävelylaihdutuksesta.

Pusa kertoo, että laihduttajan kannattaa kävellä viitenä päivänä kymmenen kilometriä paljon mieluummin kuin kerran viikossa 50 kilometriä.

En lannistu täystyrmäyksestä, vaan soitan toiselle asiantuntijalle.

Kuinka tehokasta laihduttamista 50 kilometrin kävely on, UKK-instituutin erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula?

"Tuollaisia kävelyjä tehdään kerran 50 vuodessa. Laihduttamisen näkökulmasta on parempi jakaa kilometrit useille päiville."

Kukkonen-Harjula kehuu kävelyä kaikin tavoin fiksuksi liikuntamuodoksi.

"Se on luonnollinen etenemistapa. Kävelyn määrää on myös helppo lisätä. Ylipainoiselle käveleminen on terveellisempää kuin hölkkääminen, sillä juostessa nivelet ovat kovilla."

Hän suosittelee laihduttajille myös hiihtoa, sillä se kuormittaa kehon isoja lihaksia rasittamatta niveliä.

Kuinka monta kiloa laihduin 11 tunnin kävelyurakan aikana?

"Yksi kilo rasvaa vastaa noin 7 000 kaloria. Kävellessäsi poltit tunnissa ehkä noin 400 kaloria. Koko matkan aikana paloi siis arviolta 4 400 kaloria. Se vastaa reilua puolta kiloa rasvaa", Kukkonen-Harjula laskee.

Olen hieman pettynyt. Mahani kurniessa ja jalkojeni krampatessa tuntui, että olisin laihtunut vähintään viisi kiloa.

Seppo Honkanen

Kaloreille kyytiä

Minuutissa kaloreita kuluu a) 60 kg ja b) 80 kg painavalla henkilöllä:

Hidas kävely: a) 3 kcal b) 4 kcal

Reipas kävely: a) 5 kcal b) 6 kcal

Hiihto: a) 13 kcal b) 17 kcal

Pyöräily 22km/h: a) 6 kcal b) 8 kcal

Raskas aerobic: a) 13 kcal b) 17 kcal