Werstaassa: Opintomenestys toi asuntopaikan

Vuonna 1959 perustetun Toasin toiminta keskittyi alkuaikoina vahvasti Kalevan Vanhaan ja Uuteen Domukseen. 60-luvun kämpät olivat pääosin kahden hengen kalustettuja huoneita. Pitkillä käytävillä sijaitsivat yhteiset keittiöt ja oleskelu- ja peseytymistilat. Alkujaan vuokraan sisältyi kalusteiden lisäksi saunavuoro ja viikkosiivous.

60-luvun lopulla säätiö alkoi rakentaa myös solu- ja perheasuntoja, mutta kahden hengen huoneistakaan ei vielä luovuttu. Niitä rakennettiin esimerkiksi vuosikymmenen lopulla Härmälän opiskelijataloon, joka oli Peltolammin opiskelija-asuntojen ohella käytössä jo 60-luvulla.

"Soluhuoneet nousivat vuosikymmenen lopulla selvästi suosituimmiksi, vaikka niissä olikin kimppahuonetta kalliimpi vuokra", kertoo Toasin historiaa tutkiva Vesa Vartiainen historiatieteen laitokselta.

60-luvulla säätiön asuntoihin haettaessa etusijalle pääsivät ulkopaikkakuntalaiset. Jonotustilanteeseen vaikuttivat myös opiskelijan taloudellinen tilanne ja erilaiset sosiaaliset tekijät.

"Asuntopaikka irtosi keskimääräistä helpommin, jos hakija oli köyhä, oli menestynyt hyvin opinnoissa tai otti aktiivisesti osaa opiskelijajärjestöjen toimintaan."

70-luvulle tultaessa Toasin toiminta alkoi keskittyä Hervantaan, jonne kohosi myös Teknillinen korkeakoulu, nykyinen TTY. Hervannan kerrostalojen joukkoon nousivat vuosikymmenen aikana myös Wäinölän talot ja Mikontalo.

Toisin kuin vielä Domusten kämpät, Hervannan asunnot rakennettiin tavallisia ihmisiä silmällä pitäen. Hotellimaisen pitkistä käytävistä alettiin luopua.

"Vuoteen 1979 moni Toasin asunto toimi kesähotellina, joten opiskelijat eivät saaneet viettää niissä kesiä. Hotellitoiminta jatkui Uudessa Domuksessa vielä tämän jälkeenkin."

Wäinölän kautta tutkijaksi

Historiantutkija, dosentti Mervi Kaarninen aloitti taipaleensa opiskelijana Tampereen yliopistossa vuonna 1978.

"Olisin halunnut opiskelija-asuntoon Peltolammille, koska sukulaisiani asui sillä suunnalla. Sieltä oli kuitenkin vaikea saada paikkaa, joten päädyin soluasuntoon Hervantaan."

Kyse oli Toasin kohteesta Wäinölän taloissa Opiskelijankadulla. 70-luvulla kyseiset kämpät lukeutuivat Toasin moderneimpiin.

"Niissä oli oma kylpyhuone ja keittiö, joka oli meillä tosin vain pieni hellanurkkaus."

Kaarninen viihtyi hyvin Wäinölän solussa, jossa hän asui kahden teekkaritytön kanssa. Hervannassa opiskelevien teekkarien määrä moninkertaistui vuosikymmenen loppuun mennessä yli 2 000:een Teknillisen korkeakoulun valmistuttua.

Tampereen yliopistossa oli vastaavasti vuonna 1980 noin 8 600 opiskelijaa, joiden enemmistö suosi keskustan tuntuman asuntoja sekä Peltolammin ja Härmälän perinteisiä opiskelija-asuntoja. Kaikkiaan Toasilla oli tuolloin noin 2 500 asuntopaikkaa, joihin saivat hakea kaikki toisen ja kolmannen asteen oppilaitosten opiskelijat.

Kaarnisen opiskelukavereista moni asui Domuksissa, mutta myös yksityisiltä vuokratut kimppakämpät olivat suosittuja.

"Hervanta oli kyllä kaukana yliopistosta, ja monesti keskustassa joutui viettämään aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Solukämpän vuokra oli kuitenkin varsin kohtuullinen, muistaakseni 350 markkaa."

Lainapainotteisen opintotuen osaksi tuli 70-luvun loppupuolella asumislisä. Se oli periaatteessa kaikkien saatavilla, mutta opiskelijan tulot ja asumismuoto vaikuttivat siihen. Esimerkiksi yksin asuville opiskelijoille asumislisää alettiin myöntää vasta vuodesta 1977.

Kaarnisen toinenkin opiskeluajan asunto sijaitsi Hervannassa. Kaarniselle ja hänen miehelleen irtosi pienen jonottamisen jälkeen perheasunto Mikontalosta.

"Ei sinne soluunkaan ihan automaattisesti päässyt, mutta ulkopaikkakuntalaisena melko helposti. Mikontaloon taas jätimme hakemuksen syksyllä ja muuttamaan pääsimme vappuna."

Teksti: Olli Koikkalainen
Kuva: Tampereen yliopiston arkisto